Meillä oli neljän naisen pihakirppis tosiaan tänään ja kassalippaat lauloi :).
Niin hyvin kävi ihmisiä ja tavara vaihtoi omistajaa et aiomme uusia tapahtuman loppukesästä!
Vielä jäi tavaraa varaston hyllyille... Jos vain saisin joskus aikaiseksi, voisin kuvata niitä ja myydä täällä tai blogin facebook-sivulla. En tiedä oisko se kannattavaa, no ehkä ainakin paikallisille lukijoille, jotka vois käydä ostoksensa noutamassa :).
Oli kiva saada muutamaks tunniks jotain muutakin ajateltavaa, kuitenkin viime päivinä päällimmäinen ajatus on ollut meidän kadonnut kisu.
Tänä iltana tulee kahdeksan vuorokautta.
Paniikki alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään ja kurkkua kuristaa entistä enemmän.
En voi mitään muuta ajatella ku mun pientä :´(
Jos sen vielä kotiin saan, loppuu vapaana liikkuminen ku seinään ku kisu on näin arvaamaton!
Tiedän että aina tulee ihmisillä olemaan vapaana ulkoilevia kissoja ja aina myös niitä, jotka on tarhassa/valjasulkoilee yms.
Ja on totta, että jos päästää kissansa vapaana ulkoilemaan, ottaa sen riskin että se saattaa häipyä/kadota. Silti sillon ku se tapahtuu, tuntuu se (tämä) aivan järkyttävän kamalalta. Mullakin on varmaan sata kertaa ollu mielessä, ku kisun ulos päästän, et mitäs jos se ei tämän reissun jälkeen enää palaa..? Miten selviän?
Mut jotenki sitä on vaan luottanu omiin kissoihin, jotka lähes koko ajan on omalla pihalla aivan näköpiirissä. Mut en ois saanu luottaa vanhempaan kisuumme! Sillä on näitä päähänpistoja :/. En vaan arvannu et tää tulee toistumaan ku kuitenki kahdeksan vuotta selvittiin vain yhdellä karkausreissulla. Toivotaan et tää päättyis yhtä onnellisesti ku kolme vuotta sitte!
Ja vaikka tää nyt on mun omaa syytä, suren aivan suunnattomasti ja kärsin joka minuutti.
Kaipaan kisua niin paljon ettei sanat riitä.
En voi kisun kuviakaan tänne laittaa, sattuu aivan tajuttomasti katsoa niitä :´(
Voi että mä toivon että saan sen pienen raitapuvun syliini ja voin jatkaa tätä blogiakin kevein & onnellisin mielin, omana itsenäni.
Niin hyvin kävi ihmisiä ja tavara vaihtoi omistajaa et aiomme uusia tapahtuman loppukesästä!
Vielä jäi tavaraa varaston hyllyille... Jos vain saisin joskus aikaiseksi, voisin kuvata niitä ja myydä täällä tai blogin facebook-sivulla. En tiedä oisko se kannattavaa, no ehkä ainakin paikallisille lukijoille, jotka vois käydä ostoksensa noutamassa :).
Oli kiva saada muutamaks tunniks jotain muutakin ajateltavaa, kuitenkin viime päivinä päällimmäinen ajatus on ollut meidän kadonnut kisu.
Tänä iltana tulee kahdeksan vuorokautta.
Paniikki alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään ja kurkkua kuristaa entistä enemmän.
En voi mitään muuta ajatella ku mun pientä :´(
Jos sen vielä kotiin saan, loppuu vapaana liikkuminen ku seinään ku kisu on näin arvaamaton!
Tiedän että aina tulee ihmisillä olemaan vapaana ulkoilevia kissoja ja aina myös niitä, jotka on tarhassa/valjasulkoilee yms.
Ja on totta, että jos päästää kissansa vapaana ulkoilemaan, ottaa sen riskin että se saattaa häipyä/kadota. Silti sillon ku se tapahtuu, tuntuu se (tämä) aivan järkyttävän kamalalta. Mullakin on varmaan sata kertaa ollu mielessä, ku kisun ulos päästän, et mitäs jos se ei tämän reissun jälkeen enää palaa..? Miten selviän?
Mut jotenki sitä on vaan luottanu omiin kissoihin, jotka lähes koko ajan on omalla pihalla aivan näköpiirissä. Mut en ois saanu luottaa vanhempaan kisuumme! Sillä on näitä päähänpistoja :/. En vaan arvannu et tää tulee toistumaan ku kuitenki kahdeksan vuotta selvittiin vain yhdellä karkausreissulla. Toivotaan et tää päättyis yhtä onnellisesti ku kolme vuotta sitte!
Ja vaikka tää nyt on mun omaa syytä, suren aivan suunnattomasti ja kärsin joka minuutti.
Kaipaan kisua niin paljon ettei sanat riitä.
En voi kisun kuviakaan tänne laittaa, sattuu aivan tajuttomasti katsoa niitä :´(
Voi että mä toivon että saan sen pienen raitapuvun syliini ja voin jatkaa tätä blogiakin kevein & onnellisin mielin, omana itsenäni.
Voi että! Toivon sydämeni pohjasta, että teidän kisu tulee takaisin ja pian!!!
ReplyDeleteKiva kuitenkin kuulla, että kirppis oli menestys. Pitäisköhän itsekin järkätä....?
Voi itku, kunpa kisu löytäisi pian ystävällisen ihmisen luo ja pääsisi kotiin.
ReplyDeleteNuo kissan ulkoilut on kyllä todella kaksipiippuinen juttu. Minulla tapana aina rutistaa ja suukottaa kissa ulospäästäessäni, siltä varalta jos se vaikka viimeinen kerta olisi. Ihan kamala ajatus, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
suvi m: järkkää ihmeessä, täällä valmis asiakas!
ReplyDeleteKatja: joo mullakin tapana suukottaa ja halia kissat ku ulos päästän, mut tuolla kerralla en neitiä halinut :(((((((.
ja aina oon vanhemmalle kisulle sanonu et jos menee vielä hukkaan, lupaan etsiä sitä joka paikasta ja teen kaikkeni et saadaan se taas kotiin :´(
voi että mä en kestä tätä oloa enää!!!!!!!
Kiva, että teillä oli onnistunut kirppispäivä! Hyvä tapa saada tavara kiertoon ja omiin kaappeihin tilaa (uudelle tavaralle ;D).
ReplyDeleteTeki aivan varmasti sullekin hyvää saada edes muutamaksi hetkeksi muuta ajateltavaa. Ilmeisesti lehti-ilmoituksesta ei ole vielä poikinut soittoja?
Uskon, että on vaikea pitää toivoa yllä, mutta koita jaksaa uskoa raitakaverin kotiinpaluuseen! Toivottavasti joku reagoi lehti-ilmoitukseen ja osaisi kertoa neidin liikkeistä! Epätietoisuus on kaikkein kamalinta :(
Olette ajatuksissa <3
-I-
Kiva, että jaksoit kertoa pihakirppiksestä - mielenkiinnolla odottelinkin jo päivitystä mimmoista oli ja miten meni. Ilmeisesti asiakkaita kävi hyvin, ettekä myyneet vain toisillenne :)
ReplyDeleteMäkin oon monta kertaa päivässä käyny tarkistamassa blogissa ja facebookissa, että joko kisu on palannut kotiin. Vahva usko täälläkin päin Suomea on siihen, että kyllä kisu kotiin löytää! Enkä halua edes kuvitella kuinka pahalta susta tuntuu, kun osa itsestä on hukassa.
Ja se vielä pitää lisätä, että vaikka ymmärrän sun itsesyytöksen (ainahan sitä miettii, että jos oisin vain toiminut toisin, niin ehkä sitte...), niin oot varmasti kyllä ainut joka sua syyttää. Se, että kisu on kadoksissa ei ole sinun vika. Toivottavasti jaksat uskoa sen!
Tsemppiä ja haleja kamalasti sinne!
Toivottavasti kisu löytää pian tien kotiin:)On niin mahdottoman kiva lukea blogistasi kissojen kuulumiset. Ovat tosi herttaisia.
ReplyDeleteOlen seuraannut murhenäytelmää koko viikon ja olen hengessä mukana.
Kävi mielessäni, että joku on ehkä saattanut siepata kissan. Kuullostaa mahdottomalta,mutta jos kissasi on seuraallinen ja luottaa liikaa ihmisiin niin hyvin mahdollista että joku on vaan ottanut kissan omaksesi.
Oma kissani on naapuriston lemmikki. Jos sattuu, että kissa ei pääse sisälle niin kohta se on jo naapurin oven takana ja oottamassa että ovi aukeaa:) Kissat eivät ole välttämättä lojaaleja yksilöitä.
Voimia Sinulle, toivotaan parasta:)
Karvinen
Pihakirppis kuulostaa loistavalta ajatukselta! Täytyykin alkaa hauduttelemaan omassa pihapiirissä naapureiden kesken :)
ReplyDeleteKiva että sait muuta ajateltavaa. Toivon myös sydämeni pohjasta että kisu pian löytyy!! Omani ulkoilee aina valjaissa, koska emme kestäisi sen katoamista :( Joidenkin mielestä ehkä itsekästä tai eläinrääkkäystä jopa, mutta yhden karkaamisen jälkeen en halua ottaa riskejä...
Hei....hienoa että pihakirppiksenne oli menestys. Täälläkin olisi mahdollinen innokas "ostelija" jos kuvia jokukerta kerkeisit laittelemahan, kiva olisi!! :)
ReplyDeleteHarmi siun Kisusi puolesta :(...toivotaan kuitenkin että Miukumauku löytäisi kotiin <3 .
Kukallinen olkalaukku olis kyllä kelvannut tänne, kiitos. :)
ReplyDeleteJa oivoi, kun sydämeen sattuu kissan seikkailut. Älä luovu toivosta, älä..
<3
Huohh, voi mikä tuska sulla on, koita vaan mennä eteenpäin päivä kerrallaan. Niin paljon on tarinoita, joissa kissat palaavat kuitenkin takaisin, että olisi kyllä niin ihme ja epistä, jos tämä ei sellaiseen päätyisi. Toivotaan, että huominen lehti-ilmo toisi jotakin uutta :) Mukava, että sait touhuta onnistuneen kirppiksen kanssa :)
ReplyDeletet. Äippä
Voi surku, ei oo neiti vieläkään tullu takas :( tulin kans toiveikkaana lukemaan, että josko olisi iloisia uutisia tullut... täällä myös toivotaan kisun pikaista palaamista!
ReplyDeleteKiva muuten tuo sydänkangas, tiedätkö valmistajan, onkohan vielä tuotannossa?
Voimia S, toivon todella että kisu pääsee takaisin kotia!
ReplyDeleteKyllahan sa otit hanet syliin maanantaina, kun otit pihalla kuvia, muistatko! Han kylla tietaa miten mami rakastaa hanta! <3
ReplyDeleteHan on vaan seikkailijaluonne ja toivottavasti pian tulee kotiin!!
Toivon niin kaikesta sydamestani, ihan sydanta sarkee tuo sun tuska.
Voi myitko sa tuon ihanan Kreikan (?) kassisi?? Oih oih, kaikkea muutakin ihanaa ostettavaa tuossa poydassa ois. Harmi etta postimaksut tanne on niin kalliit.
Koita jaksella S!
Rags
Olen edelleen ihan varma että kisuliini vielä löytyy! Älkää menettäkö toivoanne. Onhan siinä tietysti aina riski kun kissan päästää ulos, mutta tiedän miten onnellisia ne ovat saadessaan olla vapaana ulkona ja jos huom. jos niin ikävästi käy ettei teidän kisua löydy, niin hän on kuitenkin saanut elää onnellisen vapaan kissan elämän ja nauttinut siitä. Mutta painotan edelleen, että olen ihan varma että kisu löytyy!!
ReplyDeleteKiva kuulla että teillä oli onnistunut kirppis ja sait vähän muuta ajateltavaa. Tsemppiä nyt ihan hirveän paljon ja voimia kisun etsintään!
Kyllä muakin suruttaa kun et oo vieläkään saanut kultaa kotiin;(
ReplyDeleteVoisitko ajatella Huutonettiä niin me kaukanakin asuvat päästäis huutamaan! Sitäkautta myydään ja ostetaan pienempiäkin juttuja.
Ihan kiva että sait muutakin ajateltavaa, elämä jatkuu...
Voi kun kisu löytäisi itsensä nopeasti takaisin kotiin. Tuli muuten mieleen tuossa viime yönä, kun ajattelin kadonnutta kisuasi (no jostain syystä se tuli mieleeni), että onkohan se lähtenyt esimerkiksi hiiren perään, seuraillut sitä jonkun tovin ja lopulta eksynyt?
ReplyDeletekäytiin taas parisen tuntia etsimässä... taas hukkareissu. kierrettiin niin monet paikat että! ja voitte olla varmoja et tuun kertoon teille aivan heti ku jotain uutta tietoa saan, aivan varmasti kerron teille samantien!
ReplyDeletehaluisin kans enemmän ku mitään muuta kertoa teille täällä jatkossakin silloin tällöin kisujen kuulumisia, ja MOLEMMAN kisun. kuten Äippä kirjoitit, ois kyllä niin epistä jos tämä ei onnellisesti päättyis... mut voiko sama kissa palata kahdelta karkureissulta kotiin? mikä todennäköisyys siihen ois?
voi että mä haluan jakaa teidän kans sen ilon että kisu palaa kotiin!!!! <3 te ootte niin ihania ihmisiä jotka mulle tänne viestejä jätätte ja sähköpostejakin oon saanu, niin kultaisia ihmisiä <3 teillä todellakin on sydän paikallaan!
ja Rags, niin otinkin :((( muistot sai heti itkemään. <3
kisu on kyllä oikeesti seikkailijaluonne, mut jos hän vielä tältä reissulta hengissä palaa, vapaat päivät valitettavasti päättyy siihen. se on aivan varma juttu. mieskin on ihan kypsä ja huolissaan tietysti hänkin, ikävöi kisua aivan ku minäkin. joka päivä ollaan yhdessä kisua käyty etsimässä. toivottavasti meille vielä toisen kerran suodaan se onni, että pieni murunen löytyy <3.
toivon siis että kisu osaa mennä välittävän ihmisen luo apua hakemaan ja tää ihminen tajuaa kisun olevan eksyny ja tietää mihin ottaa yhteyttä.
oon miettiny sitäki et jos joku on ominu kisun, kuten Karvinen mietit... mut tää neiti on kyllä sellanen ettei helposti anna vieraan ottaa syliin. eikä ne saa pidettyä sitä sisällä :D. ennen pitkää niitten täytyy se ulos päästää, se on selvä. ja voiko olla sellasta ihmistä, joka ottaa toisen lemmikin vaikka tietää että sen kotiväki kaipaa sitä? voi kamala sentään. koskaan ei sais vierasta kissaa ruokkiakaan, eka pitää selvittää onko sillä koti jossain!
ja joo tiiän että elämä jatkuu, mut en tiiä miten tästä selviän, jos tää näin jää. en voi kovettaa itteeni, en osaa.
sit pihakirppisasiaa...
ReplyDeletesuosittelen kyllä kaikille! hyvällä ilmoittelulla saa kivasti porukkaa paikalle eikä tarvi mitään pöytämaksuja yms. samalla saa viettää aikaa ystävien kans ja ehkä tutustua naapuruston ihmisiin. ja tinkiminenkin voi kuulua asiaan :).
emme tainneet toisiltamme ostaa mitään, toki onhan se sallittua! mut eniten sitä haluaa tavarasta eroon, joten ei ehkä niin ostomielessä muiden tavaroita silmäile.
Mg: kukallinen olkalaukku on vielä vapailla markkinoilla, jos siitä kiinnostuit, ni tarjoa jotain :). se on Italiasta ostettu, varmaan kerran-kaks käytetty.
Liinu: sydänkangas, tarkoitat siis viimeistä kuvaa? ne on Hemtexin pöytätabletit, täysin käyttämättömät (hintalappukin vielä paikoillaan). en tiiä onko sitä enää Hemtexin valikoimissa.
Rags: en myyny Kreikan kassia :D sekoitit varmaan johonkin toiseen. nuo kuvassa olevat laukut on vielä myymättä.
Viivi: niin kyllähän te kaukana asuvat voitte blogin tai facebookinkin kautta ostaa, ei välttämättä tarvi huutista tähän, mun mielestä.. :)
Voi,väkisinkin tulee jotenkin oman koiran menettäminen viime joulukuussa nyt mieleen,kun kirjoitat ettet pysty edes kuvia kissasta laittamaan:( Tosin koirani kuoli,joten sinulla on onneksi vielä toivoa saada kissa takaisin.Mutta nyt kovasti vaan tsemppiä ja voimia sinne!Hengessä mukana täälläkin!
ReplyDeleteOli kyllä niin kiva kirppistellä! :)
ReplyDeleteToivotaan, että kisupieni palaa jo tänään kotiinsa! <3 Mun mielestä oli liikuttavan ihanaa, että sun mies lähti etsimään sitä heti töistä tultuaan. Tiedän, että teillä molemmilla on kova ikävä!
M: oon pahoillani koirasi poismenosta, tiedän miltä se tuntuu :((. kiitos sulle <3
ReplyDeleteHanna: niin oli!
joo mies on toki myös huolissaan ja kaipaa sohvakaveriaan <3. ikävä on aivan sanoinkuvaamaton.
Niina: kiitos ku kävit kirppiksellä, oli kiva nähdä :)
Kisukarkureista:
ReplyDeleteLapsuudenperheeni kissa katosi noin 7 vuotta sitten meidän kesämökillä (pidettiin aina irti, valjaissa kissa vain makasi maassa perässä vedettävänä..), ja oli kateissa kolmisen viikkoa. Melko laajalla alueella mökin ympäristössä siitä tehtiin havaintoja, mutta kisun arkuuden vuoksi kukaan ei saanut sitä kiinni. Kävin joka ilta kävelemässä pitkän lenkin pitkin teitä ja metsiä ja huutelin kisua kotiin, ja kolmen viikon etsintöjen jälkeen kuului aivan mökin läheltä mahdottomasta ryteiköstä vaativaa naukumista. Menin katsomaan, ja siellähän kisuherra naukui surkeana maaten muurahaiskeossa...
Tuon jälkeen kisu pysyi nätisti koti- ja mökkipihassa vaikka irti pidettiinkin, kunnes tänä kesänä sai taas jonkun höperyyskohtauksen ja katosi useammaksi päiväksi. Oli lopulta saapunut itsekseen kotiin melkoisen tapelleen näköisenä; oli vanhan herran pitänyt käydä vielä kokeilemassa missä asti oman reviirin rajat kulkee... Muutaman päivän hoidon ja paijauksen jälkeen kisu oli taas entistä ehompi, mutta pysyy taas tiiviisti vain omalla pihalla ja tulee heti sisälle kun vähänkin kutsuu.
Näitä päähänpistoja tuntuu siis useampien vuosien välein kisuille tulevan, meidän kisun isä on villi metsäkissa joten silläkin voi olla osuutta asiaan. Pitkiäkin aikoja kisut saattavat seikkailla ties missä, mutta varmasti teidänkin kisu ajautuu ajan myötä takaisin kotiin kun saa seikkailunsa päätökseen. :) Meillä on aina auttanut etsinnöissä sama taktiikka kuin teilläkin: tiedotetaan mahdollisimman hyvin lähialueen asukkaita karkuteillä olevasta kissasta ja kuljetaan itse paljon etsimässä ja kyselemässä havainnoista.
*K: kiitos ku näit vaivaa ja kerroit tarinasi <3. ihanaa että teillä päättyi onnellisesti, toivon et mun pieni rakas on vielä hengissä!!!
ReplyDeleteoon vaan vakuuttunu siitä ettei se enää osaa kotiin, se on semmonen hassu ja olettaa et haen sen kotiin. ollaan nyt viikon etitty joka ikinen päivä, useamman kerran päivässä eikä mitään näy. ja hyvin mahollista et meidänkin kisulla on jotain seikkailijaa verissä, semmonen näyttäs neiti olevan! mut jos hänet vielä kotiin saan, en enää uskalla irti päästää. tää on aivan tajuttoman raastavaa ku joka toinen minuutti on mielessä kaikki kauhutarinat :(.
pidetään peukkuja ja rukoillaan et joku ystävällinen mun pienen tapaa <3
Hei, hiljainen lukija ilmoittautuu!
ReplyDeleteOlen itse tällä hetkellä e-amerikassa matkalla, mutta olen täällä päivittäin seuraillut, josko karkulainen tulisi kotiin. Se on kyllä kamala tunne, kun ei tiedä mitä on käynyt ja väkisinkin alkaa ajatella pahinta mahdollista. Toivotaan, että se vielä löytää perille, vaikka avun kanssa kuten viimeksi (: Meillä on myös kotona tuollainen monivärinen kissa, kuten noissa pentukuvissa. Se on kaikessa monivärisyyden kaameudessaan kyllä niin ihana. Korvat eriväriset ja kaikki tassut eriväriset, ainakin 8 väriä siinä kisussa. Sekin aina haluaisi pihalle kovasti, mutta on tähän asti saanut tyytyä parvekeulkoiluun. Jos kissan päästää kerran ulos, niin sitä surusilmäkatsetta ei kyllä kestä kukaan, kun se uudelleen haluaa pihalle (: Jaksamisia sinne ja aurinkoista kesää!
-Riikka
Riikka: kiitos ku kirjottelit Riikka <3. alkaa olla jo aika sietämätön olo ku tänään illalla tulee 10vrk siitä ku neiti lähti omille teilleen :((.
ReplyDeleteja totta, kyllä kissat kaipaa ulos niin niin kovasti ja se katse on sydäntäsärkevä jos ei ulos pääse :(.
kiitos sulle ja hyvää matkan jatkoa!