Te kysyitte, minä vastaan!

Kysymys on postauksestani Esittelyä kaivataan, johon tässä vastaukseni. 
Perimmäinen tarkoitushan (lukijan pyynnöstä) oli, että saatte hieman enemmän käsitystä siitä, millainen ihminen näiden tekstien takana on. Kysymyksiä tuli melko laidasta laitaan, mutta näitä te halusitte tietää, joten olkaas hyvät :D


Mua on pitkään kiinnostanut millä alalla sä työskentelet. Pakko olla joku luova ala!!!!!!
Ymmärrän hyvin että tämä seikka kiinnostaa ja varmasti monia. Nyt se tulee, mutta vain tämän verran: työskentelen matkailualalla. Tämä varmasti yllätti monet, vai? 
Kiitos että ajattelit alani olevan luova :D, itse en itseäni luovana pidä.


Yksi hiljainen taustalukija ilmoittautuu! :D Minusta on ihana lukea juttuja kissoistanne ja haluaisinkin tietää, miten päädyit ottamaan toisenkin karvapalleron? Eroaako kahden kissan pitäminen kuinka paljon yhdestä? Oliko kissoilla alkuvaiheessa vaikeuksia tulla toimeen keskenään? Itselläni on juuri neljä vuotta täyttänyt kissatyttönen ja harkitsen kovasti hänelle kaverin ottamista, varsinkin kun tätä blogia on lukenut ja nähnyt miten suloisia kissat osaavat olla keskenään :) Ja itseäni ei kyllä haittaisi vaikka täällä tulisi pelkkiä kissa-aiheisia postauksia, siitähän sitä pitää kirjoittaa mitä rakastaa! Vaikka kyllä talonne on sen verran ihana että niitäkin juttuja lukee mielellään...
Kun mieheni kanssa tapasimme, tein heti selväksi että mulla on kissa ja varmasti tulee joskus toinenkin :). Elelimme silloin siis kaksin vanhemman kisun kans eikä neiti koskaan suuremmin pitänyt miehistä, hieman jopa pelkäsi miesten möreitä ääniä... Kuitenkin jo ensivierailulla kisu hyppäs miehen syliin ja minä olin pudottaa silmät päästäni :D. Ja erottamaton kaksikko ovat vieläkin; kisu aina miehen töistä kotiuduttua vaatii pienen makoiluhetken sohvalla; jaloissa naukuen sitä vaatii, jos ei heti ala tapahtua, heh! Ovat rauhallisia luonteita molemmat, siks viihtyy miehen sylissä pitempiä aikoja ku mun, mä puhun paljon ja liikun ja häärään; kuka siinä viihtyis! Nuorempi kisu on sitte enemmän mun sylissä viihtyvä pallero, samanlaisia häärääjiä kun olemme :D. 
(Hups tästä vastauksesta tulee muuten pitkä, lempiaiheitani ehkäpä :P)

Tuntu vaan yksinkertaisesti siltä ettei yks kissa riitä, haluan vielä ainaki toisen! Enkä kertaakaan oo katunu, päinvastoin! Eikä miehellä ollu mitään toista kisua vastaan. Vanhempi kisu on niin valloittava ja kultainen luonne että kukaan, joka häneen tutustuu, ei voi olla tykkäämättä kissoista!
Oikea hetki oli sen jälkeen ku muutin takaisin synnyinkaupunkiini ja löysimme miehen kans yhteisen rivitalokodin. Nelisen kuukautta kolmistaan asustelimme, kunnes aivan ihana pieni pumpulipalleroinen muutti meille <3.

Tosin tästä viattomasta pienestä pumpulipalleroisesta kuoriutui melkoinen ADHD (kuten isäni hänet melko pian nimesi), ja nykyään se taitaaki olla tämä nuorempi neiti joka tätä taloutta pyörittää (psst. ihan näin meidän kesken). 


Ei nyt ehkä kaukosäätimen käytöstä lähtien määrää, mut melkein ;D

mjoooh! that's me!

Kaikki nämä piirteet on osa kisuja, heidän erilaisia vahvoja persooniaan ja se heistä niin valloittavia just tekeekin <3.
Nuorempi kisu tuli meille juhannuksen tienoilla 2007, vanhempi kisu oli tuolloin 4,5-vuotias. Koko kesä meni vanhemmalla kisulla totutellessa asiaan, olin jo välillä menettää toivoni... Jos vanhempi kisu oli syömässä ja pieni pentu lähestyi, jäi ruoka siihen ja juostiin sähisten karkuun! Myöskin aina mamin sylistä sähistiin pienelle. Voi kamala miten uhkaavalta tuo pienen pieni suloinen kissapallero tuntuikaan! Se sai vanhemman kisun koko maailman järkkymään!


Tässä pieni oli hiipinyt salaa isomman selän taa, kameran ääni sai isomman heräämään ja huomas mitä selän takana tapahtui -> kovaa sähinää ja niin kimppanokoset loppu ku seinään!

Moneen viikkoon ei uskallettu jättää kissoja keskenään samaan tilaan, aina piti olla suljettava ovi välissä ku johonki lähdettiin. Mutta vähitellen vanhempi kisu sopeutui, siihen auttaa vain aika ja suuuuuri määrä hellyyttä ja herkkujakin <3. Niiden menetystähän kisu siinä eniten pelkää. Ja luulen ettei kukaan toinen kisu oo niin haasteellinen ku meidän vanhempi, neiti ei vaan jostain syystä oo tippaakaan sosiaalinen eläinten kesken, ihmisiä kyllä rakastaa suuresti ja joskus liiankin luottavaisesti. Vielä tänä päivänäkin kuuluu joka viikko sähinää vanhemmalta nuoremmalle, mut ollaan kaikki siihen jo totuttu :D.
Sähinöistä huolimatta hän myös selvästi nauttii kisukaveristaan: esim. talvisin lempileikki sisätiloissa on kaverin kans mäikkääminen ja kaverin jahtaaminen, säikyttely & vaklaaminen!


Näin on päässy käymään muistaakseni tasan kerran: 

Vanhemmalla petti kontrolli pahemman kerran ja niin hän päästi nuoremman viereensä omaan sänkyynsä!
Suosittelen kyllä kaikille vähintään kahta lemmikkiä, kyllä nekin kaveria kaipaa! Ei tunnu läheskään niin kurjalta jättää kisuja yksin (tai kaksin) kotiin ku tiedän et niillä on toisensa. Ois niin kurjaa lähtee vaikka päiväks pois (töihin yms.), jos yksinäinen kisu jäis kattomaan mun perään :/. 

Voin sanoa et kaks kissaa menee samalla vaivalla ku yksikin! Ilon määrä vaan tuplaantuu :)). Toki ruoka- ja muita kuluja on tuplasti, mut ei se oo kyllä mitään. Jos totta puhutaan, meidän aiemmin niin nirso neiti alko syömään aina ruokakuppinsa tyhjäksi pennun tultua taloon :D. Myöskin kaikki ruoka kelpasi siitä lähtien!
Mä ottaisin samantien kolmannenkin kisun, mut mies ei anna. Hänen jyrkkä mielipide on, että kaks kisua kerralla tylsimys :). Hän perustelee sen sillä portsarin hommalla; nää neitit kulkee aika usein ulos ja sisälle ulos ja sisälle ja vielä eri aikoihin... Pelkään myös ettei mun vanhemmat innostuis ku vietäis aina reissuun lähtiessämme heille hoitoon kolme kisua, heh, vaikka erittäin eläinrakkaita ihmisiä ovatkin.   


(Tätä seuraavaa, tosi viisaita sanoja sisältävää kommenttia/kysymystä hieman lyhensin tähän. Kokonaisuudessaan nämä kaikki kysymykset voit lukea alkuperäisen postauksen kommenttiboxista klikkaamalla tästä.) 


... Eikä mun mielestä ihmisiin tutustuminen ole pelkkien faktojen tietäminen toisesta, vaan myös suurelta osin se, minkälainen kuva heistä välittyy ihan mielipiteiden ja kommenttien perusteella. Sulla on täällä selvästi vakkariporukka, joka jättää kommentteja ja jopa ne ihmiset on alkanut tuntua tutuilta :)
Mun mielestä sä annat itsestäsi ihan riittävästi infoa päivittäisissä kommenteissa ja postauksissa jo nyt ja tuntuu, että päivä päivältä sua oppii tuntemaan paremmin :) Kommentoida siis kannattaa (lukijoiden) ja lukea myös muut kommentit, niin oppii tuntemaan sua paremmin. Ehkä asia, mikä voisi kiinnostaa, mutta mihin et varmaan halua täällä vastata on, mitä teet työksesi tällä hetkellä. Kertomiesi työaikojen perusteella tietysti jo voi vähän arvatakin...
Toivonkin, että jatkat vaan entiseen malliin ja jaat meidän kanssa ne asiat itsestäsi, mitä itse haluat paljastaa! Tee, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä, niin säilyy sullakin into tämän blogin pitämiseen :)
Mielestäni tosi hyvin puettu sanoiksi tämä asia! Kiitos vielä kauniista sanoistasi!
Tämäkin lukija arveli alani olevan hoitoala. (Oikea vastaushan tulikin jo ilmi ensimmäisen kysymyksen kohdalla :))


Hmmmm... mitähän mä kysyisin, etten olisi liian tungetteleva...? Kerro vaikka missä kaikkialla olet matkustanut, suosikkimatkakohde/kohteet tai mihin haluaisit matkustaa. Tai jos olet käynyt Maltalla (en ole varma oletko?) niin kertoisitko siitä?
Heh, matkailualan ammattilaisena poden järjetöntä lentopelkoa :D, joten olen matkustanut vain Euroopassa. Tosin Eurooppa riittäis mulle muutenkin vallan hyvin, niin kauniita paikkoja on tämä maanosa pullollaan! Maltalla en oo vielä käyny, kovasti tahtoisin, samoin Sisiliaan!
Pohjoismaissa oon matkustellu, samoin Baltian maissa.
Lisäksi Ranskassa, Kreikassa, Italiassa, Espanjassa...
Kreikkaan voisin haluta vielä joskus, siellä Santorinin saarelle valokuvaamaan...






Italiaan voin palata vielä sata kertaa, paljon oon maata jo nähny (sekä pohjoista että etelää, mannerta ja saaria), mutta paljon on vielä näkemättä! Yleensä matkustaessa en niinkään kiinnostu perinteisistä turistikohteista, vaan haluan nähdä lomallani sitä paikallista elämää! Siitä saan sen ilon irti ja siitä nautin. 
Puhumattakaan vaikka niistä italialaisista ruokapaikoista, oih! Parhaat ruokapaikat löytyykin aina turistirysien ulkopuolelta, paikallisen väestön keskuudesta. Italialainen keittiö on kyllä ehdottomasti paras!

Paikallista kieltä puhun aina myös mielelläni, jos osaan :D. Italiassa (kuten myös Espanjassa) puhun aina espanjaa, sillä italiaa en osaa muuta kuin sanoja sieltä sanoja täältä. (Italiassahan osataan paremmin espanjaa kuin englantia, sitä myös puhuvat mielellään.) Tosin usein se menee niin että kun minä kysyn jotain espanjaksi, he vastaavat italiaksi. Kuitenkin ymmärrämme toisiamme vallan hyvin, niin paljon kielet toisiaan muistuttavat. 
Ja sitten, Espanja <3. Espanja on kotimaan jälkeen mun lempimaa ja tulee varmasti aina olemaan. Ei vaan oo Espanjan voittanutta, ei sitä sen kummemmin osaa perustella. Jo se tuoksu lentokentällä on aivan huumaava, tuntuu et tulis kotiin <3. 
Upea maa, ainutlaatuinen kulttuuri, ihanat ja hassut ihmiset, loistava elämänasenne, kaunis kieli.

Espanjassa oon ollu lomalla lukuisia kertoja, siellä sun täällä... Aina oon valmis lähteen sinne uudestaan ja tiedän joka kerta varmasti et lomasta tulee onnistunut!
Oon myöski asunu Espanjassa (Valencian maakunnassa) puolisen vuotta vapaaehtoistyötä tehden, ehkä siitä jonain päivänä lisää :).
Mihin vielä haluaisin matkustaa?
- Espanjaan, seuraavaks ja toisen kerran siellä Barcelonaan... Kroatiaan, Maltalle, Irlantiin, Italiaan, Unkariin, Itävaltaan, Iso-Britanniaan, Tshekkeihin... Kyllähän noita ois ;). Nähtäväks jää toteutuuko tänä vuonna jokin noista!


Sellainen simppelijuttu kuin IKÄ:)
Täytin keväällä 29. 

Mä tiedän susta kuitenkin aika paljon, mitähän mä kysyisin..:) No..Voisitko kuvitella ittes karavaanariks? :D
Aika yllättävä kysymys :D. Kun olin nuorempi ja asuin vielä kotona, meillä itse asiassa oli asuntovaunu! Kivahan sillä oli Suomea perheen kanssa kierrellä :). Meillä oli myöskin iso (mikä sen oikea termi nyt onkaan) vaunuteltta, jolla saatiin tuplattua vaunun neliömäärät. Koiramme nukkuikin yöt aina teltan puolella viileämmässä, vahtia pitäen :).  


Mulle tuli semmonen mieleen, että mitä alaa olet aiemmin opiskellut, kun muistelin, että olet ensin opiskellut jotakin, ja nyt työn ohessa sitten sisustusalaa?
Olen opiskellut alaa, jolla nyt työskentelen, eli matkailualaa. Olen suorittanut matkailualalta sekä perustutkinnon että ammattikorkeakoulututkinnon. Ja kyllä, tällä hetkellä opiskelen sisustusalaa. 


... Päivittäin käyn muutamaa blogia lukemassa ja Sinun blogisi on ehdottomasti suosikit-rivistöllä ensimmäisenä! En tiedä miksi, en juurikaan kissoista piittaa vaan olen enemmän koiraihmisiä, mutta sinä laitat aivan ihania kissapäivityksiä joten kai minusta on vähän kissaihminenkin tullut sen myötä. Sen lisäksi rakastan sisustamista ja pihanhoitoa, joten siinähän syytä lukea blogiasi. Silloin kun vauva oli vielä massussa ja aikaa oli rutkasti, kävin läpi kaikki vanhatkin kirjoituksesi, ehkäpä siksikin että saisin selville kuka siellä kirjoittelee, tai lähinnä minkälainen ihminen. Iäksesi veikkaan vähän alle 30, eikä sillä niin väliäkään. Mutta jotenkin ammatti kiinnostaa myös minua, itse olen lähihoitaja. Sen lisäksi kuva olisi aika kiva :) Ihanaa kesää sinulle ja kissimisseille, nyt tiedät ainakin yhden tyypin lisää joka kirjoituksiasi seuraa!
Ikäveikkaus osu aika nappiin ja alasta oli puhetta jo tuolla ylempänä :). 
Tämän paljastavampaa kuvaa minusta ei valitettavasti näillä näkymin ole tulossa:

Tällä hetkellä yksityisyyteni raja menee tässä, toivottavasti ymmärrätte tämän.  


Heippis! Täällä myös yksi vakkarianonyymi! Ihana blogi, ihanat jutut ja ihana Sinä, ainakin sellaisena minä sinut olen oppinut "tuntemaan". Ilmeisestikin tämä ajatukseni on muovautunut ainoastaan sinun tekstiesi perusteella, koska emmehän ole ikinä tavanneet. Mielessäni ajattelen, että olet vaalea ja alle kolmekymppinen. En tiedä, jos nämä ovat tulleet joissain tilanteissa esille, mut jostain olen näin päätellyt. Lapsia sinulla ei taida olla? Olisi kuitenkin mielenkiintoista (toivottavasti ei mene liian henkilökohtaiseksi) tietää, että onko sellainen toiveissa? Itse olemme mieheni kanssa sellaista nyt 2 vuotta odotelleet, ehkäpä siksi se kiinnostaa minua. Toiseksi kiinnostaa alkuperäinen alasi, jota jo yllä kysytään.
Kyllä, olen vaalea ja korostan alle kolmekymppinen ;). 
Lapsikysymys on erittäin henkilökohtainen, mutta en nää syytä miksi en siihen voisi vastata. Eli ei, meillä ei vielä ole lapsia eikä meillä myöskään ole asiasta kovin jyrkkää mielipidettä suuntaan eikä toiseen.
 Mutta ehkäpä se meillä, kuten varmasti suurimmalla osalla ihmisistä, tulevaisuudessa tulee ajankohtaiseksi. 
Nykyinen alani tuli ilmi ensimmäisen kysymyksen vastauksessa :)


... Mietin itsekin, millä alalla työskentelet, veikkaukseni on hoitoalalla. Ehkä siksi, että olet niin empaattisen oloinen. Samoin kuin Maiju, olet vaalea ja kolmissakymmenissä. Sisustustyylistä päättelemällä selkeyden ystävä ja järjestelmällisen oloinen..ehkä neitsyt tai vaaka tai kaksonen horoskoopiltasi. Olen kyllä huono arvailemaan, pahoittelut, jos meni ihan pieleen.
Mielestäni oot hyvä arvailemaan! Hoitoalaveikkaus tässäkin kyllä väärin :D. Jep, olen selkeyden ja järjestelmällisyyden ystävä :). Onneks mieskin pitää siisteydestä (tosin ei meillä tosiaankaan aina paikat oo tiptop)! Oon monesti miettiny et millaista ois elää sellasen hälläväliä-tyypin kans... Tavaroita ois siellä täällä, joka kaapista löytyis vähä jotakin... Mun mielestä esim. vaatehuoneessa jokaisella vaatekappaleella tulee olla oma paikkansa, jos ei nyt ihan oma paikka ni ainaki oma vetokori, mistä löytyy mitäkin. Noin kerran vuodessa "joudun" (haluan siis itse tehdä sen :D) käymään läpi miehen vaatekorit eli ei paha vai mitä ;). Ja silloinkin järjestelyntarve on aika pientä! Järjestelmällisyys helpottaa arkea ja on niin kiva esim. pyykätä ku tietää heti mihin mikäkin vaatekappale kuuluu kun sille on oma paikkansa odottamassa!

Myöskin meidän keittiössä jokaisella astialla on oma paikkansa. Samoin oli edellisessä kodissa, jossa oli pienempi keittiö eikä mies siltikään edes kolmen vuoden asumisen jälkeen muistanut missä kaapissa on mitäkin :D. Aina "missä meillä on teemukit?" "missä niitä jälkkärikippoja oli?". Täällä on sujunu jo hieman paremmin; vuoden aikana kysymyksiä on tullu ehkä pari kipaletta!

Joskus astianpesukonetta tyhjentäessäkin täytyy kysyä "mistä tää on?"
Silti hyvä kysyä, oishan se ikävää jos samoja kippoja ois ripoteltuna kolmeen eri kaappiin! Mut en mä ny yöuniani moisten takia menetä, ihan pienesti vaan löytyy tätä Frendien Monicaa ja olen ylpeä siitä :P.
(Meillä muuten miehen kotitöihin kuuluu imurointi (oma valintansa) ja mulle muut! Mites teillä?) 
Niin ja horoskoopiltani olen herkkä ja tunteellinen kalat :).
Kuuluuko muuten kaloihin se et ku jostain oikeen innostuu ja alkaa puhumaan, ei siitä meinaa tulla loppua... huoh...
Seuraava kysymys :D


... Pidän kovasti blogistasi ja kissoistasi <3. Kissat ovat eläimistä ihanimpia, mutta meidän allergiaperheeseen niitä ei voi ottaa :(. Pidän myös sisustus jutuista vaikka minulla onkin aivan erilainen maku, jotenkin kuitenkin teidän moderni ja pelkistetty koti kolahtaa tämänkin romantikon mieleen. Neljän pienen lapsen äitinä myös luen välillä kaiholla teidän "helposta" ja "huolettomasta" (ja ennen kaikkea siististä ja järjestelmällisestä) kahden hengen elämästä, käyn siis hermolomalla täällä ;D Olen kuitenkin suht uusi lukija, joten en tiedä oletko paljastanut noiden suloisten kehräävien eläinystävien nimiä (ja tahdotko edes), mutta ne minä tahtoisin tietää :)   
Kissojen nimet ei oo vielä täällä tullu ilmi. Oon kohta vuoden kirjotellu täällä ilman nimiä, joten tuntuu oudolta yhtäkkiä paljastaa nimet. En tiiä ymmärrättekö, mut asiasta on tullu mulle jonkulainen kynnys, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin :D.
Lupaan tehdä jonkulaisen esittelyn molemmista kisuista (on ollu mielessä jo pitemmän aikaa), pitää kattoo jos kesälomalla ois aikaa paneutua asiaan! Ja eiköhän ne pumpulipalleroisten nimetki täällä ennen pitkää esiin tule :). 
Ainakin blogini facebook-sivulla, siellä paljastan muutenkin aina hieman enemmän.


Jos vielä heräs jotain kysyttävää, saapi ihan vapaasti kysyä!
Sillä luvassa on vielä toinen tällainen kysymyspostaus (kaikkiin minulle esitettyihin kysymyksiin en siis vielä tässä vastannut voitteko kuvitella), joskus lähitulevaisuudessa, heti kun ehdin!


10 pistettä ja kissamerkki niille jotka luki koko piiiiitkän stoorin :)