Kuten varmaan hyvin tiedätte, meidän kodissa asustaa kaksi kissaneitiä arkeamme ilostuttamassa.
8,5 vuotta sitten en kuitenkaan tiennyt juuri mitään kissoista. Vanhempi kissa päätyikin mulle sattumalta; eräs nuori tyttö yritti etsiä yksinäiselle & suloiselle kissanpennulle kotia, muut sisarukset oli todennäköisesti lopetettu :(.
Harkitsin asiaa noin tunnin verran ja kävin hakemassa kisun kotiin <3. Hetkeäkään en oo päätöstäni katunut, päinvastoin! Voi mitä helmeä mun elämä ois jäänytkään vaille! En voi kuvitellakaan millaista ois elämä ollu ilman tätä kultaista kisua <3. Neljä vuotta sitten kisu sai kaverin, kyllä vastusti ensimmäiset kuukaudet! Monta kertaa päivässä piti pienelle tulokkaalle sähistä ja sitä jatkui kuukausien ajan. Sähinää kuuluu vieläkin, mut nyt ollaan sentään kavereita ja jopa leikitään joskus yhdessä :D.
Smile <3 (nuorempi kisu)
Selän taa uskalsi mennä nukkumaan hiljaa hiipien...
Aina ei oo kuitenkaan ollu kisuja...
Nimittäin koko lapsuuteni ajan vierelläni vartioi maailman ihanin ja kultaisin kultainennoutaja Kimi <3. Hän oli olennainen osa perhettämme, aina mukana joka paikassa ja kaikissa touhuissa. Niin kiltti, tottelevainen ja ennen kaikkea viisas koira! Koira, joka liittyy jokaiseen lapsuuteni muistoon ja joka ei unohdu koskaan.
Tämän kirjoitan tänään, sillä päivälleen 13 vuotta sitten oli yksi elämäni kamalimmista päivistä: jouduimme luopumaan tästä rakkaasta perheenjäsenestämme. Kimi oli tuolloin 13-vuotias.
Kimin muistolle <3.
Koiran rukous
"Ajatella että olemme toisiamme varten.
Minä sinua varten, sinä minua varten.
Minun on vaikea pyytää mitään. Sinähän tiedät:
vettä ja ruokaa ja nurmikko ja leikkitoveri.
Vaikka unohdatkin minut joskus
minä pidän sinusta aina.
Nauran hännälläni, kun tulet liian myöhään kotiin ja kaikki muut murjottavat.
Kun sinusta kaikki on tyhmää ja koko maailma on ihan harmaa ja sinua vain itkettää,
tule minun luokseni.
Minä pidän sinusta aina, aina!
Minä pyydän niin vähän:
puhalla minua ihan, ihan hiljaa korvaan.
Anna häntäni olla rauhassa.
Ja sitten raikasta, raikasta vettä kun sinä ja minä
tulemme kotiin kuuman pitkän kesäpäivän jälkeen.
Mutta kaikkein tärkeintä on mitä alussa sanoin:
Me olemme toisiamme varten.
Minä sinua, sinä minua."
8,5 vuotta sitten en kuitenkaan tiennyt juuri mitään kissoista. Vanhempi kissa päätyikin mulle sattumalta; eräs nuori tyttö yritti etsiä yksinäiselle & suloiselle kissanpennulle kotia, muut sisarukset oli todennäköisesti lopetettu :(.
Harkitsin asiaa noin tunnin verran ja kävin hakemassa kisun kotiin <3. Hetkeäkään en oo päätöstäni katunut, päinvastoin! Voi mitä helmeä mun elämä ois jäänytkään vaille! En voi kuvitellakaan millaista ois elämä ollu ilman tätä kultaista kisua <3. Neljä vuotta sitten kisu sai kaverin, kyllä vastusti ensimmäiset kuukaudet! Monta kertaa päivässä piti pienelle tulokkaalle sähistä ja sitä jatkui kuukausien ajan. Sähinää kuuluu vieläkin, mut nyt ollaan sentään kavereita ja jopa leikitään joskus yhdessä :D.
Smile <3 (nuorempi kisu)
Selän taa uskalsi mennä nukkumaan hiljaa hiipien...
Aina ei oo kuitenkaan ollu kisuja...
Nimittäin koko lapsuuteni ajan vierelläni vartioi maailman ihanin ja kultaisin kultainennoutaja Kimi <3. Hän oli olennainen osa perhettämme, aina mukana joka paikassa ja kaikissa touhuissa. Niin kiltti, tottelevainen ja ennen kaikkea viisas koira! Koira, joka liittyy jokaiseen lapsuuteni muistoon ja joka ei unohdu koskaan.
Tämän kirjoitan tänään, sillä päivälleen 13 vuotta sitten oli yksi elämäni kamalimmista päivistä: jouduimme luopumaan tästä rakkaasta perheenjäsenestämme. Kimi oli tuolloin 13-vuotias.
Kimin muistolle <3.
Koiran rukous
"Ajatella että olemme toisiamme varten.
Minä sinua varten, sinä minua varten.
Minun on vaikea pyytää mitään. Sinähän tiedät:
vettä ja ruokaa ja nurmikko ja leikkitoveri.
Vaikka unohdatkin minut joskus
minä pidän sinusta aina.
Nauran hännälläni, kun tulet liian myöhään kotiin ja kaikki muut murjottavat.
Kun sinusta kaikki on tyhmää ja koko maailma on ihan harmaa ja sinua vain itkettää,
tule minun luokseni.
Minä pidän sinusta aina, aina!
Minä pyydän niin vähän:
puhalla minua ihan, ihan hiljaa korvaan.
Anna häntäni olla rauhassa.
Ja sitten raikasta, raikasta vettä kun sinä ja minä
tulemme kotiin kuuman pitkän kesäpäivän jälkeen.
Mutta kaikkein tärkeintä on mitä alussa sanoin:
Me olemme toisiamme varten.
Minä sinua, sinä minua."
:'). Aivan ihania vauvakuvia ja upea koiruli myös! Eläimet ovat uskollisia ystäviä, ihmiset saisi ottaa niistä oppia. -Pilvi
ReplyDeleteIhana postaus -iloineen ja suruineen! Ihan tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessa.
ReplyDeleteOman lemmikin menetys on ihan kamalaa :(( En tiedä, miten tulen kestämään, kun meidän kisuista joskus aika jättää...Ennen heitä mulla oli kaksi paria gerbiilejä, niin ihania ja rakkaita hekin <3
Voi noita kisukuvia! Voiko hellyyttävämpää olla kuin kissanpentu?! Ja todella ihana tuo teidän Kimikin! Kultaisilla noutajilla on aina niin herkkä katse. Itse tykkään paljon myös koirista, ja voin vain kuvitella miten tuskallista oli menettää pitkäaikainen ystävä!
-I-
Hei! Ihana postaus! Kisut ovat ihan huippusuloisia... :) Olen itse kissafani ja kuvat kissoista, varsinkin pienistä sellaisista, saavat aina hymyn huulille! Mukavaa päivää!
ReplyDelete-Lisa, Pastel coloured
Voi miten ihana tuo kuva, missä pikku kisu on selän takana:) Kyllähän koirat ja kissa ovat niin ihania elämän sulostuttajia; aina varauksetta onnellisia läsnäolostamme ja huolenpidostamme:)
ReplyDeleteJa voi miten surullista onkaan kun noista ihanista perheenjäsenistämme on aika luopua; minäkin sitä jo tässä muutama viikko sitten jouduin pelkäämään, mutta onneksi ei kuitenkaan vielä ollut sen aika.
Koskettava postaus <3 Ja aivan ihania kaikki.. Meillä on kissa ja koira, kummastakaan emme luovu kuin sen viimeisen pakon edessä. Meillä allergiat ja astmat lääkitään ja vannotaan siedätyshoidon nimeen. Eläimet tuovat niin paljon iloa ja touhua, että on vaikea kuvitella elämää ilman niitä. Meidän lellikit ovat molemmat pelastettuja.
ReplyDeletet. eläinrakas M
Suloisia eläimiä!!! ♥
ReplyDeleteMeidän lapsuuden koira jouduttiin lopettamaan pari vuotta sitten - ikää koiravanhuksella oli jo miltei 17v.
ihan itku pääsi :( meillä asustelee 11-vuotias kultsi tyttö. Kesällä oli kaksi kertaa lähellä menetys, ensin kohtutulehduksen takia ja sitten nisätulehduksen takia. kaksi kertaa leikattiin ja nytten mummeli on voimissaan :) meille kultsi tuli kun olin kolmannella luokalla ja aina on ollut mukana kaikessa, mitä ikinä muisteleekin Lotta on ollut mukana. Lotta muutti mun kanssa pois lapsuudenkodista ja tuossa selällään vieressä makoilee :) Toivottavasti saisi nauttia vielä monista ihanista kesistä!
ReplyDeleteonneksi muistot kulkevat sydämessä mukana aina! <3
lavisa
Voi miten ihania kuvia! Varsinkin tuo, missä kissanpentu on vanhemman kissan selän takana autuaana hymyilytti!
ReplyDeleteNäitä ei pitäisi kyllä lukea, pentukuume on niin valtaisa. :) Meidän perheessä on käynyt aika iso epäonni sillä lähes kaikki lemmikit ovat tulleet vuoden sisällä tiensä päähän. Joukossa kuitenkin oli kolmen eläinlajin edustajaa, joten aika ikävästi sattui että kaikkien elinikä täyttyi samaan aikaan.
Usein se ensimmäinen lemmikki on se elämän eläin, jollaista toista samanlaista ei enää tule. Tutulta kuulostaa varsinkin tuo, miten lemmikki on mukana jokaisessa lapsuuden muistossa. Mutta onneksi on ne muistot, elämä olisi ollut paljon köyhempää ilman pehmoisia kavereita. :)
Kaunis koira on kimi ollut <3 Paljon haleja muistopäivänä!:) Mekin silloin parisen vuotta sitten harkitsimme kultaistanoutajaa ja kävimme niitä kennelissä katsomassakin mutta jotenkin emme silloin olleetkaan valmiita ottamaan koiraa..Nyt onkin puoli vuotta elämässämme ollut labradorinnoutaja tyttönen josta emme ikinä luovu..on niin ihana seuralainen ja perheenjäsen <3 Lemmikit ovat ihania ja piristävät meidän ihmisten mieliä kun mieli makaa maassa <3
ReplyDeleteIhania kuvia! Kotieläimet on kyllä niin rakkaita. Ihana tulla meilläkin kotiin kun toinen välillä möllöttää ja odottaa ikkunan takana! Ikkuna on siis melkeen maan tasossa ja siitä näkee ulos. Ja voi että sitä iloa kun saapuu kotiin!! :):)
ReplyDeleteMä oon muuten vaihtamassa työpaikkaa!!! Sain paikan kilpailevasta yrityksestä, mut periaattees samat hommat jatkuu. Tästä lisää sitten kun nimet on perjantaina papereissa! ;)
-heidi
Tuossa toisessa kuvassa, jossa nuorempi kisu nukkuu vanhemman selän takana. :D Ihan kuin vanhempi pidättelisi nauruaan hölmölle pennulle, ja toinen on vain niin iloinen päästettään aikuisen kissan kainaloon. :)
ReplyDeleteOnpa ollut kisusi heti pienestä pitäen oikea "huippumalli", niin ihania kuvia olet siitä saanu! Oikea söpöläinen<3
ReplyDeleteKyllä meilläki nuo kissasisarukset joskus sähisee tapellessa toisilleen ja kohta taas hoidetaan toista antaumuksella nuollen...:)
Mulla tulee kohta 2v. kun jouduin luopumaan vanhasta kissastani (16v), joka oli tosi kova paikka:( Mut onneksi surua helpotti nää kisut, jotka tuli sitte meille. Kyllä kisut on ihania<3
Pilvi: puhut niin totta, meillä ois paljon opittavaa eläimiltä <3
ReplyDeleteI: joo mullaki tuli kyyneleet ku tota tein ja ku luin teidän kommentteja... lemmikin menetys on ihan kauheeta, en tiiä miten kestän sen näiden kisujen kohdalla sit jonain päivänä ku vielä 13 vuoden jälkeenki tulee itku ku Kimiä muistelen :D. siinä lähti kyllä pala sydämestä ku Kimistä luovuttiin :(. ja niinpä, kultseilla on tosi viisas ja herkkä katse <3.
mulla on ollu pienenä undulaatteja ja hamsteri, niiden menetys ei ollu läheskään niin paha ku Kimin. tietty ku eivät elä niin pitkään eivätkä oo kovin seuraeläimiä :)
Lisa: kiitos Lisa, kiva kuulla että tykkäsit! tuo postauksen eka kuva saa aina hymyn huulille, ihana pikkupirpana <3.
Soile: heh, muistan ku otin ton kuvan noista kisuista. pieni hiipi salaa isomman selän taa, isompi ei vielä pientä hyväksyny eikä tienny sen olevan vieressä. mut sit se heräs mun kameran ääneen ja hokas selän takana köllijän ja siitä seuras melkosta sähinää :D. otin äkkiä pienen syliin turvaan <3.
onneks teidän Romppu voi nyt hyvin!
eläinrakas M: siis onko teillä perheessä astmaa ja silti lemmikkejä? onko se mahdollista elää niin? pelkään niin kauheesti et jos jonain päivänä tulee lapsia ja heille allergia, en voi kisuista luopua <3. en vois minäkään elää ilman lemmikkejä, voi kuinka tyhjää elämä ois ja säälin ihmisiä jotka ei lemmikkejä voi pitää, sellaset ihmiset jää elämästä tosi paljosta paitsi ja se on surullista.
Pieni Lintu: kiitos <3. voi miten pitkän elämän teidän koira sai elää <3.
Komea koiruli ollut teillä! :) Luopuminen on kyllä aina yhtä tuskaa, mutta onneksi tieto siitä että eläintä se lopullinen luopuminen helpottaa, auttaa yleensä :) Meidän koiran nimi on espanjaa ja tarkoittaa suomeksi ikuista elämää, oon sanonutkin sille monesti, että sen olisi parempi elää kauan. :D
ReplyDeletelavisa: voi multa tuli itku ku luin sun kommentin :(. toivon sydämeni pohjasta että saatte vielä monia monia yhteisiä hetkiä <3. paljon silityksiä teidän varmasti kauniille Lotalle, nauttikaa toistenne seurasta joka hetki :). lähetän täältä hänelle virtuaaliluun tai mikä onkaan herkkua :)). muistot tosiaanki kulkee sydämessä aina <3. just tänään vanhempieni kans muisteltiin rakasta Kimiä, naureskeltiin ja muisteltiin, silti piti muutama kyynelkin tirauttaa :D.
ReplyDeleteMarika: kiitos Marika :). pentu hiipi salaa isomman kisun selän taa, kisu heräs ku otin kuvan ja hokas pennun ja siitä alko armoton sähinä :D. oli ensimmäisiä päiviä, joten ei vielä hyväksyny uutta tulokasta :).
voi miten surullisesti teillä on käyny :(.
totta, toista Kimin tapaista ei enää tule. mut ei myöskään toisia samanlaisia kisuja, mitkä meillä nyt on. ne on tosi ainutlaatuisia, kuten jokainen lemmikki <3. elämä ilman lemmikkejä ois äärimmäisen tyhjää!
Co-Co: kiitos paljon <3. kyllä, täysin totta, lemmikit lohduttaa ja on tukena aina <3. pitää vaan muistaa säännöllisesti kiittää heitä siitä :).
heidi: joo muistan sen ilon ku tuli kotiin, häntä heiluen otettiin vastaan AINA!!! ja joskus oikein vinguttiin ku oltiin niin intona :D. kisuthan ei niin avoimesti osoita iloaan, ovat liian ylpeitä siihen mut heistä sen ilon huomaa muilla tavoin :)
voi paljon onnea uudesta työpaikasta <3. innolla ootan lisätietoa :))
sugar: se on kyllä tosi hauska kuva :D. ja niin muuten näyttää vanhempi myhäilevän tassuunsa :D. tosiasiassa pentu hiipi salaa selän taa, vanhempi ei tienny mitään. sit se heräs ku otin kuvan ja näki pennun vieressään ja armoton sähinä alko :D. otin pennun äkkiä turvaan! ne oli niitä alkupäiviä ku pentua ei oltu vielä hyväksytty perheeseen... pieni raasu <3. haki turvaa isommasta joka oli niin oman mamin värinen raitahousu :D
Aikku: voi kiitos, kisu tykkää ku kuulee :D. nääki on suurimmaks osaks kavereita, mut vanhempi on niin tarkka et hänen turkkiahan ei pese muut ku neiti ite :D. joskus nuorempi erehtyny alottaan pesut ja saanu kiitokseksi sähinät ja joskus myös tassusta :/. rankkaa se on kissoillaki :D.
aivan varmasti oli kova paikka luopua kisusta, ihanan pitkän elämän hän sai sun luona <3
Nanna: kiitos <3. joo auttohan se ku järjellä ajatteli, mut ikävään se ei auttanu yhtään. se ikävä oli ihan järjetön ja sattu niin ku ois sydäntä revitty irti rinnasta :(.
ReplyDeletemä osaan espanjaa ja nyt alko vaivaan (nimelle useampi vaihtoehto ton vihjeen perusteella)! como se llama tu perro?????? :D
Voi mikä ihana postaus ja tuo runo! Tuli ihan tippa silmään sitä lukiessa, kun noita omia karvakorvia mietti. Ei ne tosiaan paljoa vaadi ja silti ovat valmiita antamaan niin paljon <3.
ReplyDeleteJa ihania kuvia myöskin, etenkin tuo missä pikkukisu on mennyt kaverin viereen nukkumaan :D
Voi, ihan oikeesti liikutuin kyyneliin kun näin tuon rukouksen ja koirasi kuvan. Koirat on niin ihania :) Kissatkin on kivoja mut oon valitettavasti niille niin allerginen etten kisulia voi meille asumaan ottaa.
ReplyDeleteMenetyksen pelko taitaa olla yhtenä esteenä, etten itse ole omaa karvaturria hankkinut. Ajatus ja pelko menettämisestä on liian suuri.. :S
ReplyDeleteToisaalta kyllä uskon, että vielä joskus pelko väistyy ja tämän hetken onni ja ilo voittaa.
<3
Ihana Kimi, ihanat kisut! <3
ReplyDeleteEläimet on niin erityisiä ja rakkaita, kun ne antavat niin paljon ja vaativat niin vähän! <3
Iso hali muistopäivänä <3 Lemmikistä luopuminen on vaikeaa ja ymmärrän erittäin hyvin sen tuskan. Itse olen yhdestä kissasta joutunut luopumaan, Kisu oli vielä niin pienikin vasta, vain vuoden ikäinen :( Paha sairaus iski, johon ei ollut parannuskeinoa. vieläkin muistan sen tuskan kun tulin kissa kopassa itkien eläinlääkäriltä kuultuani huonot uutiset, että elinaikaa ei ole kuin pari viikkoa ja muistan vielä myös kun Kisu vietiin viimeiselle piikille, vaikka siitä on 8 v. aikaa niin en ole unohtanut enkä unohda. Kisu on aina muistoissani :)
ReplyDeleteMikään ei ole niin suloinen kuin kissan pentu, voi miten suloinen teidän pikkuinen onkaan tuolla isomman selän takana, niin onnellisen näköinen :) Ja Kimi niin uljaan ja viisaan näköinen.
Ihana tuo kuva missä pikkuinen on hiipinyt toisen selän taakse nukkumaan.. :)
ReplyDeleteMeillä oli vähän samanlaista koirien kanssa, alkuun pienempi ei saanut edes koskea vanhempaan. Nyt pojat jo syövät samasta kupista :)
maisamiisa: niinpä... mullaki aina tippa silmässä ku luen ton runon :D. ja kiitos!
ReplyDeleteAnonyymi: <3 niin on ihania, sekä kissat että koirat!
Mg: toivon että jonain päivänä otat lemmikin, ne tuo elämään niin paljon!!! ja on monia eläimiä vailla rakastavaa kotia. vaikka menetys on jotain ihan hirveetä, on vielä hirveempää elää ilman lemmikkiä <3 :)
Hanna: kiitos Hanna <3. joo, tosi erityisiä ovat <3. otan kohta miuskut kainaloon tähän sohvalle ja alan kattoon telkkaria :)
Marika: kiitos ystäväni <3. mäkään en oo unohtanu tuota 13 vuoden takaista päivää, ei sitä unohda koskaan :(. muistot tosiaan onneks elää aina ja ikuisesti <3.
kissanpennut on kyllä aivan tajuttoman suloisia, ne antaa merkityksen koko suloinen-sanalle :D. ja niinpä, sellanen uljas ja viisas Kimi juurikin oli <3.
Mari: :) niin on! heh vai nyt jo kelpaa samasta kupista syödä :D. on ne hupasia! meillä vanhempi pelkäs luonnollisesti ku ei yhtään tienny mistä on kyse ja oli lähes 5 vuotta saanu mamin jakamattoman huomion itelleen :). suuuuuuuuret määrät hellyyttä ja rakkautta auttoi häntä hyväksymään sen järjettömän pienen karvapalleron, joka niin uhkaavalta tuntu :D
aivan ihania vauvakuvia ;) <3 itsekin olen rakkaan kissan menettänyt. aikaa jo melkein 10 vuotta, mutta vieläkin ajatuksissa <3 rakas kissani kuoli kärsien, sen päälle ajettiin autolla tahallaan :( mutta nyt paremmmassa paikassa, toivottavasti. se oli minulla ihan vauvasta asti, vartioi kuulemma sänkyni vieressä eikä päästänyt vieraita liian lähelle. sitten kun aloitin koulun läheisessä kyläkoulussa, se saattoi minut kouluun ja oli vastassa <3 ikävä on ja välillä itkukin tulee :( mutta nyt jaloissa pörrää tuo oma rakas katti, kesäkuun viimeisenä päivänä täyttää 2v <3 :) tuo ensimmäinen kissani oli 16 vuotias, kun sitten kuoli, että olisihan sillä aika koittanut jo varmasti muutenkin pian. mutta olisin toivonut sille rauhallista ja arvokasta kuolemaa. ei siitä koskaan yli pääse kokonaan, mutta elämä jatkuu. onneksi on muistot <3
ReplyDeleteanna: voi kamala millainen loppu oli rakkaalla kissallasi :((, aivan itku pääsi ku luin tuon sun kommentin! en voi mitenkään ymmärtää ihmisten julmuutta!!!! voi luoja millanen ihminen voi tehdä jotain tommosta!
ReplyDeletekyllä Anna hän on nyt paremmassa paikassa <3. tosi kultaiselta kissalta kuulosti ja erittäin viisaalta, onneks sait pitää hänet luonasi noinkin pitkään! toivon et saan pitää omat kisut tooooosi monia vuosia vielä. voi että miten tuli surullinen olo :(
Kissakuume nousi ihan kattoon noita kuvia katsellessa <3
ReplyDeleteHanna: <3 en ihmettele, en ihmettele yhtään :). ottaisin kolmannen kisun samantien jos saisin!
ReplyDeleteKyllä meillä on ja täytyy sanoa että helpottaa päivä päivältä! Se siedätyshoito tosiaan toimii, ihan kotikonsteinkin! Joskus toki voi tulla vähän takapakkia, että piippua joutuu ottamaan useammin, mutta niin sitä voi käydä ilman lemmikkejäkin, esim. urheillessa. Ainoa missä joudumme ns. panostamaan arjessa, on kunnon siivous ja päivittäinen puhtaanapito. Nämä astma ja allergia-asiat ovat kyllä tapauskohtaisia, joku voi olla herkempi kuin toinen, mutta sairaus automaattisesti ei sulje eläintä pois.
ReplyDeletet. eläinrakas M
eläinrakas M: voi miten kiva kuulla että tommonen on mahdollista! ite oisin ehdottomasti valmis näkemään enemmän vaivaa, jos tuollainen asia joskus tulevaisuudessa eteen tulisi.
ReplyDeletehieno homma et teillä tuo on auttanu ja päivä päivältä helpottaa :). mukavaa kesänodotusta!
Voi apua, mikä kissakuume iski näiden kuvien myötä!!! Ihana tuo kuva, missä pikkukissa on uskaltanut uuden kaverin selän taakse nukkumaan <3 Voi rakkaus!
ReplyDeleteMun on tehnyt mieli ottaa toinen kissa jo monta vuotta, mutta mies ei lämpene ajatukselle :(
Meillä on kanssa kotona ollut koiria ja yksi koira oli kyllä ylitse muiden. Saatiin pitää Demi-koiraa vain muutamia vuosia, kun koira sairastui vakavasti ja jouduimme lopulta tekemään vaikean päätöksen koiran nukuttamisesta. Aloitin juuri lukion silloin syksyllä ja kun opettajat kyselivät kesäkuulumisia, niin koiran menetys oli minulla kyllä päälimmäisenä mielessä.
Kyllä nuo eläimet vaan ovat niin rakkaita ja antavat paljon sisältöä elämään <3 Kiitos näistä ihanista kuvista, jotka jaoit meidän kanssamme <3
Niina: kiitos sulle Niina ihanan lämpimästä kommentista <3. eläimet on kyllä äärettömän rakkaita! toivottavasti sun mies suostuu ottaan toisen kisun, sama vaiva on kahdesta kuin yhdestäkin! usko mua, tiedän mistä puhun :). ja on ihanaa ku niillä on seuraa toisistaan!! myöskin ruokanirsoilut loppuu ku seinään: on pakko kato syödä kaikki mitä annetaan tai muuten kaveri syö ne :D! ala vaan pehmittää miestäsi toiselle kisulle, pikkuhiljaa kato ;). on niin paljon kisuja vailla rakastavaa kotia <3
ReplyDeleteIhania kuvia oot kisuista laittanut; voi kun on tuota T:a ikävä, pitkä aika kun on nähty. Muistan kyllä kun neiti päätti aiheuttaa sydämentykytyksiä ja ottaa hatkat :D Onneksi palasi kotiin :)
ReplyDeleteps.kuten huomaat; onnistuin tilin luomisessa ja nyt tässä kommentoinnissa (toivottavasti..) :)
Aurinkoa päivääsi !
Riitta: jei kiva et loit tilin :). voi T muistaa sut varmasti, sä olit niin kullanarvonen ja oot vieläkin <3. aina täydellisessä hoidossa sulla, sain olla huoleti :).
ReplyDeletejoo voi huoh sitä aikaa ku se otti hatkat! sehän teki sen täälläkin vajaa 3 vuotta sitte, elämäni kamalimmat 10 päivää seuras siitä!!!
kiitos Riitta, aurinkoa myös sulle ja hauskaa vappua :))
Voi että, paljon haleja eilisen muistopäivän johdosta <3 Teidän Kimi oli kyllä oikea komistus, herrasmiehen tai no koiran näköinen:) Ja ihanan tumma kultainen, meidän Roope kun on ihan blondi.
ReplyDeleteKyllä eläimet hyvin tehokkaasti oman sijansa sydämestä nappaavat! Ja kyllä se ikävä säilyy vielä vuosienkin päästä:( Aina on onneksi ne ihanat muistot joihin voi mielessä ja kuvien välitykselä palata.
Piiju: kiitos Piiju <3. toinen on tossa eka kuvassa jo aika vanha <3. oli se komea koira :)). joo ennen kultsit oli enemmän kullanvärisiä, nykyään näkee enimmäkseen niitä blondeja tosiaan. paljon rapsutuksia teidän ihanille koirille!!! muistan aina Kimin ku nään Roopen kuvan, silmissä sama kultainen ja viisas katse <3.
ReplyDeleteSuloistakin suloisempi nuorempi kisu pentuna (ja tietty molemmat ovat nytkin!)!!! <3
ReplyDeleteJa ihana Kimi. Liikuttava postaus.
Rags: heh, tosi namu kisupentu oli kyllä, kissakuume kasvaa!!
ReplyDeleteEikä mitä kisukuvia! Ihania!
ReplyDeleteE: :) kiitti!
ReplyDelete