Eilen vietin ystäväni kanssa mukavan aurinkoisen päivän kaupungilla; kierreltiin kauppoja, vaihdettiin kuulumisia, shoppailtiin ja hieman myös herkuteltiin! Mitään sen kummempia ostotarkoituksia meillä ei ollut, mutta silloinhan ne parhaat löydöt aina perinteisesti tehdään... (Hiukan jännitti mennä kotiin ku takapenkkiä ei ostoskasseilta edes näkynyt, mut semmosta se naisen elämä joskus on ;D)
Mitään turhia ostoksia en silti tehnyt, vaan kaikkia ostoksia olin joskus miettinyt ja olin jo päättänytkin ne jonain päivänä hankkia. Ne vaan sattu kaikki löytyyn samana päivänä :P
Myöskin hyviä aleostoksia joukkoon mahtui ja nehän kannattaa aina!
Mutta ostoksiini palaan tarkemmin vielä huomenna ja ehkä jopa ylihuomennakin (oon nimittäin palautteistanne ymmärtänyt, että shoppailut pitäis aina raportoida tänne ;))!
Snö of Swedenin koruja oon ihastellu jo pitemmän aikaa. Eilen en voinu enää vastustaa kiusausta, vaan kiikutin ihastuksesta huokaillen aivan ihanan rannekorun kassalle! Pari upeaa rannekorua jäi vielä mieleeni, että ehkä nekin vielä jonain päivänä päätyy mun korulippaaseen <3. (Onko liian aikaista kirjoittaa pukille?)
Huomasin muuten etten oo pitkään aikaan käyttäny kaulakoruja ja melko rannekorupainotteiselta näyttää koruiluni tästä eteenpäinkin jatkuvan! Mut mikäs siinä :).
Psst. Taustalla näkyvä kisu ei suinkaan ole karkuri itse, se on.. ööh keraaminen versio karkurista keraamisella liedellä, liesituulettimen alla... :P
Shoppailuseurana mulla oli ystäväni, jonka kanssa ollaan tunnettu alle kouluikäisestä. Samassa korttelissa kasvoimme ja paaaaljon aikaa yhdessä vietimme. Hän lukeutuu siis ehdottomasti lapsuudenystäviini. Joskus on saattanu kulua lähes kaksi vuotta ettei olla toisiamme nähty eikä edes keskenämme puhuttu, mutta miten ihana onkaan joka kerta tavatessamme huomata ajan häviävän tapaamistemme väliltä! Silloin tuntuu kuin vasta eilen oltais nähty <3. Siinä ollaan me, vanhat ystävykset, samanlaisina kuin aina :).
Ystäväni tykästyi samankaltaiseen rannekoruun ku minä; erona hänen korussaan se, että kivet on valkoiset ja mulla kirkkaat. Sanoinkin hänelle ku koruja oltiin maksamassa et kiva konkreettinen muisto jäi tästä mukavasta päivästä: samankaltaiset rannekorut :)
Samalla shoppailureissulla kiertelin vauvaosastoja, sillä eräs toinen ystäväni sai pienen tyttären muutama päivä sitten. Suunnittelin hieman lahjaa, jonka voin viedä heille mennessäni pientä uutta ihmistä katsomaan.
Tämän pienen uuden ihmisen äitiin olen tutustunut ja ystävystynyt aikuisiälläni.
Oon joskus törmänny juttuihin, joissa epäillään, voiko aikuisiällä solmia ystävyyssuhteita.
Ite oon onnekas; oon saanu jo useamman uuden ystävyyden aikuisiälläni.
He ovat lapsuudenystävieni tavoin ystäviä, joiden kanssa tiedän ystävyyden kestävän ikuisesti.
Millaisia ystävyyssuhteita sinulla on?
Muodostuuko ystäväpiirisi lapsuudenystävistäsi? Entä onko joukossa aikuisiällä solmimiasi ystävyyssuhteita?
Vai oletko kenties kadottanut lapsuudenystäväsi?
Ystävänpäivä voi olla joka päivä <3
Mitään turhia ostoksia en silti tehnyt, vaan kaikkia ostoksia olin joskus miettinyt ja olin jo päättänytkin ne jonain päivänä hankkia. Ne vaan sattu kaikki löytyyn samana päivänä :P
Myöskin hyviä aleostoksia joukkoon mahtui ja nehän kannattaa aina!
Mutta ostoksiini palaan tarkemmin vielä huomenna ja ehkä jopa ylihuomennakin (oon nimittäin palautteistanne ymmärtänyt, että shoppailut pitäis aina raportoida tänne ;))!
Snö of Swedenin koruja oon ihastellu jo pitemmän aikaa. Eilen en voinu enää vastustaa kiusausta, vaan kiikutin ihastuksesta huokaillen aivan ihanan rannekorun kassalle! Pari upeaa rannekorua jäi vielä mieleeni, että ehkä nekin vielä jonain päivänä päätyy mun korulippaaseen <3. (Onko liian aikaista kirjoittaa pukille?)
Huomasin muuten etten oo pitkään aikaan käyttäny kaulakoruja ja melko rannekorupainotteiselta näyttää koruiluni tästä eteenpäinkin jatkuvan! Mut mikäs siinä :).
Shoppailuseurana mulla oli ystäväni, jonka kanssa ollaan tunnettu alle kouluikäisestä. Samassa korttelissa kasvoimme ja paaaaljon aikaa yhdessä vietimme. Hän lukeutuu siis ehdottomasti lapsuudenystäviini. Joskus on saattanu kulua lähes kaksi vuotta ettei olla toisiamme nähty eikä edes keskenämme puhuttu, mutta miten ihana onkaan joka kerta tavatessamme huomata ajan häviävän tapaamistemme väliltä! Silloin tuntuu kuin vasta eilen oltais nähty <3. Siinä ollaan me, vanhat ystävykset, samanlaisina kuin aina :).
Ystäväni tykästyi samankaltaiseen rannekoruun ku minä; erona hänen korussaan se, että kivet on valkoiset ja mulla kirkkaat. Sanoinkin hänelle ku koruja oltiin maksamassa et kiva konkreettinen muisto jäi tästä mukavasta päivästä: samankaltaiset rannekorut :)
Samalla shoppailureissulla kiertelin vauvaosastoja, sillä eräs toinen ystäväni sai pienen tyttären muutama päivä sitten. Suunnittelin hieman lahjaa, jonka voin viedä heille mennessäni pientä uutta ihmistä katsomaan.
Tämän pienen uuden ihmisen äitiin olen tutustunut ja ystävystynyt aikuisiälläni.
Oon joskus törmänny juttuihin, joissa epäillään, voiko aikuisiällä solmia ystävyyssuhteita.
Ite oon onnekas; oon saanu jo useamman uuden ystävyyden aikuisiälläni.
He ovat lapsuudenystävieni tavoin ystäviä, joiden kanssa tiedän ystävyyden kestävän ikuisesti.
Millaisia ystävyyssuhteita sinulla on?
Muodostuuko ystäväpiirisi lapsuudenystävistäsi? Entä onko joukossa aikuisiällä solmimiasi ystävyyssuhteita?
Vai oletko kenties kadottanut lapsuudenystäväsi?
Ystävänpäivä voi olla joka päivä <3
Voi miten kaunis tuo koru! Ma tykkaan myos Sno of Swedenin koruista.
ReplyDeleteJa aivan ihana tuo keraaminen kissa!! :-)
Meillakin niita on, valilla keittion poydalla, tyotasolla, missa vain. Vaihtelu virkistaa... :-D
Mun kaikki ystavat on aikuisialla loytyneita. Ihanat, rakkaat ystavat, joista tietaa etta ovat aina siella. <3
Minulla on muutama sellainen ystävä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä yläasteajoilta lähtien, ja he ovat edelleenkin hyvin olennainen osa elämääni, vaikka asummekin nykyisin aivan eri puolilla Suomea. Ystävät ovat jotain sellaista, joista kannattaa pitää kiinni. <3
ReplyDeleteJa Snö of Swedenin koruihin olen itsekin vallan ihastuksissa, muutamia kauniita yksilöitä olen tuolta sarjalta silloin tällöin kotiuttanut, ja pikkusiskollani on tapana ostaa minulle sarjan koruja aina esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. :)
Mä uskon, että jokaisessa elämänvaiheessa voi solmia ystävyyssuhteita. Suhteet vaan muuttavat muotoaan iän myötä. Mun lähimmät ystävyyssuhteet on solmittu nuoruusiässä ja opiskeluaikana, mutta myös aikuisiässä olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin. Lapsuudenystävien kanssa en ole enää yhteyksissä, paitsi serkkujeni.
ReplyDeleteSiitä juuri tunnistaa aidon ystävyyden, että pitkäkään tauko ei katkaise ystävyyttä, vaan juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäi.
Mäkin tykkään Snö:n koruista, mulla on niitä aikamoinen määrä :) Enimmäkseen tulee käytettyä kaulakoruja, kun töissä rannekorut on usein tiellä. Sä olit valinnut kauniin korun.
-I-
Mun paras ystävä asuu meidän taloa vastapäätä; on 20 vuotta minua nuorempi, mutta silti ollaan parhaita ystävyksiä. Meillähän oli yhdessä se Sisustus- ja Suklaapuoti täällä Torniossa vuoden päivät;) Ystävyytemme alkoi ihan naapuruudesta; he rakensivat vuotta myöhemmin talonsa:)
ReplyDeleteNiin ja äkkiä kerro ne ostokset; ollaan nimittäin tänään menossa Kokkolaan ja olis illalla aikaa shoppailla...huomenna sitten messupäivä!
Ihana koru ja kiva postaus :). Itselläni on myös itseäni reilusti vanhempia ystäviä, se on antoisaa. Kaipailen jo vähän kisupostauksia ;)
ReplyDeleteOn kyllä tosi kaunis koru, kelpais mullekin :)
ReplyDeleteMulla on eräs ystävä joka on kuin sisko mulle, niin hyvässä kuin pahassakin ja ollaankin tunnettu siitä saakka kun minä olin neljä ja hän viisi, eli 26 vuotta nyt. Vaikka olis kausia että ei olla yhteyksissä, niin silti tietää että siellä se toinen on eikä ystävyys katoa minnekään.
Olen myös saanut muutaman todella hyvän ystävän aikuisiälläkin ja he ovatkin lasteni kummeja. Toisen kanssa on ikäeroakin 11 vuotta, mutta se ei tunnu missään :)
Hyvät ystävät ovat todellakin kultaakin kalliimpia <3
Rags: kiitos! juu vaihtelua sen olla pitää ;D
ReplyDeleteMagpie: ystävät on kyllä äärettömän arvokkaita ja sillon ku elämä koettelee, vasta huomaa ketkä niitä todellisia ystäviä on :)
mä vieläki mietin sitä yhtä eilen näkemääni rannekorua, jonka jätin vielä hyllyyn :P
I: totta! on kyllä ihana huomata miten aikuisenakin tutustuu uusiin ihmisiin ja ystävystyy :).
Soile: kiva ystävyystarina teillä :). huomenna luultavasti tulee juttua muista ostoksista, mut laitoinki sulle jo facebookiin juttua.
Pilvi: kiitos Pilvi! ja kiva että haluat kissajuttuja, mustakin kieltämättä tuntuu siltä et kohta pitää tehdä kisupostaus :D
Aira: kiitos :). niinpä, ystävyydessä parasta on just se ettei oo pakko jatkuvasti soitella tai nähdä, tosi ystävyys kestää välimatkat ja -ajat!
Moi! Mä kans rakastan noita snön koruja. Aivan ihania, vaikka mulla ei niitä kovin paljon olekaan. Ystäviä mulla on sekä lapsuudesta että aikuisuudestakin, mutta enemmän olen tekemisissä nyt aikuisena solmittujen ystävien kanssa. Tosi ihania ystäviä olen saanut nyt aikuisiällä. Meillä oli tyttöjen reissu asuntomessuillekin 23.7 eli kohta 2 viikkoa sitten :-)
ReplyDeleteMoi. Suurin osa ystävistäni on lapsuus ajoilta, mutta olen kyllä saannut montaa ihanaa ystävää aikuisiällä ;)
ReplyDeleteSnön koru löytyy myös täältä, harmi ettei töissä voi pitää muuta kuin rannekelloa( ja siihenkin on erikoislupa....)
Kisu patsaita löytyy kaikenlaisia ja viimeisin ostos on naantalista 40 cm korkea valkoine kisu ;) Näyttää niin oikealta, että välillä tuntuu että on 5 kisua, josta 1 on kovin hiljainen hehheh!
T: Niina ja 4kisua
Ihana koru! Itselläni lapsuuden ystävät ovat pudonneet kelkasta matkan varrella. Sinäänsä todella harmi! Siskoni ja miehen sisko ovat minulle todella läheisiä. Lisäksi on muutama super hyvä opiskeluajan ystävä, jotka ovat lapseni kummejakin ♥
ReplyDeleteHienoja nuo Snön korut! Ystävyys on upea asia, ja onnekseni minulla on useita hyviä ystäviä. Itse tosin käytän enemmänkin sanaa kaveri, koska tuo ystävä kalskahtaa niin viralliselta. Nämä kaverini eivät kuitenkaan ole mitään hyvänpäiväntuttuja, vaan ihania, luotettavia kavereita.
ReplyDeleteOsa kavereistani on ihan lapsuusajoilta, eli sieltä esikoulusta ja ensimmäiseltä luokalta asti, eli noin 25 vuotta on kaveruutta takana, mukana on myös jokunen poika, eli kaikki eivät ole tyttöjä. Ja voi miten ihanaa on, kun on ihmisiä, jotka todella tietävät sinut sellaisena kuin olet, ja tietävät mitä kaikkea on elämän varrella käynyt, eli ovat tosiaan eläneet mukana mitä erilaisimmissa hetkissä.
Lukioajoilta on myös yksi hyvä kaveri, ja sitten on muutama opiskeluajoilta. Ja tietysti työvuosien aikana, eli ihan aikuisiälläkin, olen saanut uusia kavereita. Tiedän olevani todella onnekas!
Osa näistä kavereista on sellaisia, että soittelemme ja näemme silloin tällöin (lapsuudenkaverini eivät asu samassa kaupungissa kanssani), osaan en pidä aktiivisesti yhteyttä, mutta silti juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Ja sitten on kaveri, jonka kanssa soittelen päivittäin ja kirjaimellisesti päivitämme puolin ja toisin kuulumiset. Työn kautta tulleita kavereita sekä yhtä opiskelukaveriani näen useiten, koska asumme samassa kaupungissa. Ja tälle elintärkeälle kaverilistalle haluaisin nostaa vielä myös siskoni! :)
Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että tosiystävyys punnitaan ulkomailla asuessa tai vakavammin sairastuessa. Toiset ihmiset pysyvät rinnallasi tapahtui mitä tahansa. :)
Hanna: mäki oon niin ilonen et oon nyt aikuisena vielä tutustunu aivan ihaniin ihmisiin ja et ne vieläpä on jääny mun elämään :)
ReplyDeleteNiina: jaa siis sulla on ihan oikea patsaskissa, meillä vaan noita karvaisia, mut ne patsastelee milloin missäkin kielletyissä paikoissa :P
Hanna: mä oon aina toivonu et mulla ois sisko, se ois varmasti mun paras ystävä. mut onneks on maailman ihanin veli :)) ja yks ystävä on kyllä aivan ku sisko mulle!
Paula: mä käytän mielelläni sanaa ystävä, se kuulostaa tärkeämmältä ja kauniimmalta ku kaveri :). kavereita on satoja, ystäviä ehkä kymmenisen kappaletta :). kaikki niin ihania omalla tavallaan. lapsuusajan ystävät tuntee mut tietysti eri lailla ku aikuisiällä tapaamani. lapsuusajan ystävät on melkein ku omaa perhettä :D
sukulaisia tai omaa perhettäni en laskenu tähän mukaan ollenkaan, he on sukulaisia JA ystäviä <3
Ihanat nuo teidän korut ja tosi mukavan kuuloinen päivä! Kyllä ystävistä kannattaa todellakin pitää kiinni, ne ovat niin kallisarvoisia!
ReplyDeleteMinä olen saanut aikuisiällä muutaman hyvän ystävän (sinä yksi heistä <3), mutta myös pari lapsuudenystävää ovat rakkaita. Opiskeluaikoina sain erittäin hyviä kavereita. :)
Voi miten kaunis koru, itsekin voisin ostaa samanlaisen. Mukavaa että teille jäi muistot kivasta päivästä :)
ReplyDeleteItselläni on ystäviä sekä ihan varhaislapsuudesta, kouluiältä kuin aikuisiältäkin. On todella hienoa, että ystävät jotka on tuntenut jo 20-30 v. (huh, olenpas minä vanha :) ovat pysyneet matkassa ja että matkan varrella olen saanut myös myöhemminkin vanhellammalla iällä ihania ystäviä mm. opiskelupaikoistani ja töistä. Monet ystäväni ovat sellaisia joita tulee aika harvoin nähtyä, mutta kuten sanottua, juttu jatkuu siitä mihin se joskus jäi. Arvostan kaikkia ystäviäni suuresti enkä tiedä miten pärjäisin ilman heitä. Suuri kiitos sinullekin ystävyydestäsi S <3
Hanna: kiitos ja niin totta, ilman ystäviä ei pärjäis! joo mikä aivan ihana sattuma oli että kisun karkureissu toi sut mun elämään :)) <3
ReplyDeleteMarika: kiitos, tuo on kyllä ihana! joo tuntuu hassulta ja tosi hienolta, että vielä löytyy ystäviä joiden kans yli 20v. sitte leikittiin :D. ne lapsuudenystävät on aivan ku samaa perhettä, niin tuttuja ne on <3.
meidänki välillä on välimatkaa, mut onneks se ei estä meidän ystävyyttä, onneks oot mun elämässä <3. ja toiv. nähdään pian ja voidaan uusia se kesäinen viikonloppu :D
Kaunis oli koru. Minäkin tykkään kovasti noista Snö:n koruista. Toinen mikä on lempparimerkki on House of Elliot.
ReplyDeleteAnonyymi: kiitos :) tuosta toisesta merkistä en oo vielä kuullutkaan, täytyypä tutustua!
ReplyDeleteIhana koru ja ihana pussukka korulle <3
ReplyDeleteMeillä on kymmenen hengen tyttöporukka (tai ei me enää mitään tyttöjä olla, mutta tytöiksi itsemme edelleen miellämme, hih), joka hitsautui yhteen rippikouluaikoina. Suurin osa tunsi tai tiesi toisensa jo alakoulusta, mutta varsinainen jengi meistä tuli 15-16-kesäisinä. Kohta kolmekymmentä vuotta on elelty tahoillamme, mutta edelleen tavataan vähintään pari kertaa vuodessa koko porukalla ja sitäkin useammin sitten pienemmillä kokoonpanoilla. En olisi tällainen minä ilman heitä <3 He ovat korvaamattomia!
Lapsuudestakin on pysynyt yhteys silloiseen parhaaseen kaveriin, vaikka emme nytkään ole nähneet moneen vuoteen :) Silti juttu luistaa!
Aikuisiällä opiskelukaverit ovat olleet niitä tärkeitä ystäviä, ja sittemmin myös jotkut työkaverit. Kuinka he ovatkaan rikastuttaneet arkea ja aherrusta!
Ja ehkä kaikista liikuttavinta on ollut saada ystävät ex-miesystävän kahdesta tyttärestä <3 Nyt neidit ovat jo murrosiässä, mutta tapaamme edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti, aina silloin kun siltä tuntuu :)
Ystävyys on voimavara, laitetaan se kiertämään!
Olivia: kyllähän sitä voi tyttö olla vaikka minkäikäisenä ;)
ReplyDeleteaivan ihana iso porukka teillä ja kiva että vaalitte ystävyyttänne, ystävät on todellaki korvaamattomia!