Eläimille

Tasan kuukausi sitten 4.10. vietettiin kansainvälistä Maailman Eläinten päivää.

Aionkin nyt kertoa teille karvatassuista, joita lomallamme Sardiniassa kohtasimme.

Majoituimme Algherossa Hotelli Oasiksessa. Hotelli koostui useasta rakennuksesta. Meidän huoneiston juuri meidän makuuhuoneen ikkunasta oli tällainen näkymä hotellin taakse:

Ei ihan sellanen mitä lomalla toivois vai mitä...

Mut siitä viis, paljon pahempaa oli tämä:

Yritin pitää sälekaihtimia suljettuina, etten koko ajan vilkuilisi takapihalle. Mutta eihän se auttanut! Lähes koko ajan huoneistossa ollessamme mietin tuon läävätalon koirapoloja. Huomasin kurkkivani koiria sälekaihtimien raoista, niin meidän makuuhuoneestamme kuin kylpyhuoneestakin. Joka kerta varmaan toivoin näkeväni omistajan kantavan hellästi koirat sisälle taloon...

Mutta niin ei tapahtunut, ei kertaakaan lomaviikkomme aikana. Koirat kyyhöttivät kytkettyinä piharakennukseen ympäri vuorokauden, lyhyissä naruissaan. Kertaakaan en nähnyt kenenkään vievän niille ruokaa tai lenkittävän niitä tms. Koirat raapivat ja purivat turkkejaan jatkuvasti, kuten kolmannessa kuvassa musta koira tekee. Tämä musta koira myöskin käveli levottomana eestaas lyhyessä narussaan, turkissa kutisi :(.

Yhtenä päivänä oikein ajan kanssa tuijotin koiria. Itkin ja katselin kauan aikaa. En voinut tehdä mitään, kauhea tunne! Järkytyksekseni huomasin silloin koiria olevan viisi!!! Neljä niistä oli kytkettynä piharakennuksen eri puolille ja viides oli kauempana pikkuruisessa koirankopissa. Harkitsin jo vakavasti koirien irrottamista lyhyistä naruistaan, vapaana ne ei ehkä selviäisi, mutta kuolema luonnossa tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin kituminen narunpätkiin kytkettynä. Mieheni sai kuitenkin aikeeni estettyä, sanoi että koirat luultavasti kävisivät kimppuuni... Jäi arvoitukseksi, miten olisi käynyt.

Tuona sunnuntai-iltana marssin hotellin vastaanottoon itkua pidätellen ja sanoin olevani koirista erittäin huolissani. Et mitä voin tehdä! Miespuolinen vastaanottovirkailija sanoi poliisien käyneen useamman kerran talolla voimatta tehdä asialle mitään... Että toiminta on kuulemma normaalia kyseisen talon asukkaille. Olin niin järkyttynyt sekä koirien kohtalosta että vastaanottovirkailijan ylimielisestä asenteesta, etten voinut itkultani sanoa sanaakaan vaan lähdin pois.  

Matkan jälkeen kirjoitin Finnmatkoille (hotelli on heidän käyttämänsä hotelli) piiiiitkän palautteen asiasta. Kun lähetin palautteen, tuli koneen näytölle teksti "käsittelyaika 2-4 viikkoa". Pelkäsinkin, noteeraavatko he palautettani mitenkään.
Heti seuraavana päivänä sieltä kuitenkin soitettiin! Olin helpottunut! Finnmatkoilta soittanut nainen oli itsekin asiasta järkyttynyt, sanoi olevansa erittäin eläinrakas itsekin. Olin hämmästynyt, sillä olin ensimmäinen joka niistä koirapoloista koskaan heille mainitsi.
Puhelu kesti lähes puoli tuntia ja kerroin asiasta kaikki pienetkin yksityiskohdat. Sanoin, että Finnmatkojen tulisi boikotoida hotellia niin kauan, että hotelli puuttuu tähän eläinrääkkäykseen! Ehkä se on normaalia muissa maissa, mutta hotellissa käy suomalaisturisteja, joita varmasti moinen näky järkyttää. Hotelli Oasiksen tulisi välittää asiasta edes oman bisneksensä kannalta... Sillä seikalla Finnmatkojen nainen lupasikin hotellia alkaa painostamaan: bisneksen menetyksellä. Aikoivat mennä hotelliin asian tiimoilta sekä oppaiden että kohdepäällikön voimin. Toki etelä-eurooppalaiseen tapaan asiat tapahtuvat hitaasti, mutta ei auta kuin odottaa. Tuosta puhelusta Finnmatkoilta on kulunut nyt päivälleen kuukausi. Aion vielä odottaa toisen, sitten otan sinne yhteyttä ja kysyn miten asiat etenee. En todellakaan jätä asiaa vielä tähän, vaan odotan että Finnmatkat seisoo sanojensa takana! Odotan, että ovat laittaneet pyörät pyörimään.

Minä en voi paljoakaan muuta asian hyväksi tehdä, mutta mua helpottaa että tein edes tämän verran. Sen takia kerron asiasta myös täällä blogissani. Itse en enää koskaan käytä Hotelli Oasista, koska he sallivat hotellinsa takana tällaisen eläinrääkkäyksen.
Levitättehän ystävälliset & eläinrakkaat blogini lukijat sanaa!
*****

Koska en voinut koiria enempää auttaa, ruokin saarella näkemiämme kissoja senkin edestä :).

Yhtenä päivänä päädyimme skoottereilla erään syrjäisen, hienon hotellin pihaan. Omalta hotelliltamme sinne oli matkaa noin 20 km. Hotellin pihalta oli upeat maisemat merelle, mutta mikä eniten kiinnitti oman huomioni, oli tämä näky:

Kissat vain lisääntyi ja lisääntyi...

Seuraavana päivänä menimme vuokra-autolla samaan paikkaan kissanruokakassi mukana :).
Heti ku avasin ekan purkin, päästi ensimmäinen vaativan miaun ja sen jälkeen kaikki kattimukset ryntäs paikalle!

Ne hyöri tiiviisti mun jaloissa, olin aivan saarroksissa ja aina kun vähänkään liikahdin, kuului miau ja sitä seurasi sarja maukaisuja :D.

Pääsimme laskuissa kolmeenkymmeneen kissaan, mut jotenki musta tuntuu ettei siinä ollu kaikki! :)

Kivoissa maisemissa kisulit asustaa ;).

Ruoka maistui, namiiiii!!!!! Laitoin ruokaläjiä sinne tänne että kaikki saivat edes vähän.

"Saisinko minäkin ruokamurusen?"
Saat vaikka kokonaisen purkin!

Tämä kolli oli aikamoinen ahmatti, annoimme sille nimeksi Monni. :D

Tulin niin onnelliseks ku kisut sai murkinaa. Voi sitä onnen tunnetta ku poislähtiessämme jäivät pesemään turkkejaan <3.

"En pysy hereillä, en pysy hereillä..."

Toiset kaipasivat ruokaa...

... toiset hellyyttä <3.

Kisu, jota mieheni edellisessä kuvassa silittää, oli aivan ihana. Hakeutu koko ajan meidän lähelle, kiehnäs mun jaloissa...

Surullisena jouduin jättämään sen sinne :(

Kuten ehkä huomaattekin, kissat oli siistinnäköisiä; puhtaita eivätkä näyttäneet kovinkaan nälkiintyneiltä. Todennäköisesti kiitos siitä kuuluu turisteille ja suurimmaksi osaksi viereisen hotellin asiakkaille :). Onnellisena huomasin, et siellä muutkin harrasti tätä kissojen ruokkimista: tulivat varta vasten autoilla sinne kissanruokaa mukanaan! Me käytiin kisuja ruokkimassa kolmena iltana, aina ku oli joku vuokramenopeli, sillä matkaa oli tosiaan se 20 kilometriä :).

Tehdään jokaisesta päivästä Eläinten Päivä ja hellitään omia karvatassujamme, joohan? He ovat sen ansainneet!
He antavat meille niin paljon, mutta odottavat vastineeksi niin vähän.

Kiitos teille, jotka luitte tämän koko tarinan <3.