Myönnän, että kerran tai kaks on käyny mielessä et voi kunpa meidän kisut ois valkoisia... Ei näkyis karvat niin hyvin lattialla, matoilla, verhoissa... :P
Mutta eipä tuo niin vakavaa ole! Jos kissan tahtoo, täytyy ne kissan mukana tulevat karvat vaan hyväksyä ja se siitä. Meillä ei joka päivä imuroida eikä koskaan tulla joka päivä imuroimaankaan. Liian siistiä ei saa mielestäni olla. Siistiä, mutta ei liian siistiä.
Meillä on vaalea lattia, ei valkoinen vaan vaalea. Muistan miten muuton jälkeen ensimmäisten päivien aikana näin tummien kissankarvojen aivan loistavan vaaleasta lattiasta! Ja ensimmäisinä päivinä uudessa kodissa sitä karvaa lähtikin, mamin pienet stressaajat <3.
Äkkiä kuitenkin totuin asiaan. Meidän kisuilla karvanlähtöajat on kuitenkin vain kaksi kertaa vuodessa näin elämän tasaannuttua, joten ne päivät kestää :).
Jos kissalta lähtee koko ajan tasaisesti paljon karvaa, voi syynä olla jonkin puute, johon saa eläinlääkäriltä tai apteekista neuvoja!
Suurin osa sisäseinistämme on valkoisia. Vasta huomasin, että eteisen/aulan yhteen seinän kulmaan on tullu kivaa tummaa jälkeä, sillä vanhempi neiti puskee päätään ja kylkeään siihen aina sisälle tullessaan :D. Sitten kun siihen ei enää puhdistaminen auta, voi aina maalata päälle!
Maalatut seinät on kätevät.
Ovet meillä on myös valkoisia, joissa näkyy söpöt kuraiset tassunjäljet silloin tällöin... Tosin enää nykyisin erittäin harvoin, sillä kuten tiedätte, meidän kisut ulkoilee nykyään rajoitetummin eikä raapimista ulkopuolelta pääse kovinkaan usein tapahtumaan.
Tässä kuva viime talvelta, oon just avaamassa ovea. Kuva kertoo, kuinka nuoremmalle neidille on jaettu kärsivällisyyttä yhtä paljon ku mulle ;). Kun hyppii tasajalkaa, alkaa tapahtua!
Nyt oikein ku alan ajattelemaan, huomaan miten tiettyihin valintoihin kissat on vaikuttanu.
Esim. valkoisesta sohvasta oon haaveillu jo hyvän aikaa. Tosin kauan ne ei ois valkoisia, koska kyllä ne kisut kivan mustaharmaan karvaläjän jälkeensä jättää... (Aina tietää missä ovat nukkuneet.) En jaksais viettää aikaani teippiharja kädessä, joten päädyin mustaharmaaseen sohvaan enkä oo katunu. Toinen värivaihtoehto sohvalle vois olla vaaleanharmaa!
Ja toki myös ihmiset sotkii, joten valkoinen sohva ois arka valinta oli kissoja tai ei. Kompromissina ostin valkoisen divaanin olohuoneeseen ja eilen sen valkoisen Kivikin yhteen makkariin..., joihin saa sitten purkaa sitä teippiharjahimoa ;).
Toki mun mieliksi valkoinen divaani oli just se paikka, missä kisut ensimmäisinä päivinä uudessa kodissa eniten viihtyivät...
Silloin taisi tosissaan hieman jännittää ku reilu hajurako kaveriinkaan ei enää tuntunut merkitykselliseltä ;)
Toki kissankarvoja jää tummaankin sohvaan, mutta sitä voi sitten säännöllisin väliajoin imuroida tai putsata teippiharjalla. Isommilla pinnoilla käytän kuitenkin kontaktimuovia, mikä onkin erittäin kätevää!
Valkoiset matot ei oo meillä ongelma kissoja silmälläpitäen. Meillä on pääasiassa nukkamattoja ja se on mattotyyppi, mitä ei tee mieli kynsiä, raapia tms. Joten kissa-aspekti huomioitu mattokaupoilla! Tosin tykkään nukkamatoista muutenkin tosi paljon.
Verhot meillä on lähes kaikki sellaista kangasta, mihin ei tartu kissankarvat. Tämä taitaa kyllä olla ihan hyvää sattumaa, sillä olen aina ostanut sellaista verhokangasta, mistä todella pidän.
Nämä verhot, mitkä on tällä hetkellä meidän makkarissa, on ainoat, jotka imee itseensä kissankarvoja. Huomasin asian silloin kun verhot oli ruokailutilassa. Oli nimittäin niin kiva lymyillä maahan ulottuvan verhon takana vaanimassa kaveria!
Päiväpeite meillä on musta (kissankarvat hukkuu siihen hyvin) ;). Ikean valkoista Ofelia-torkkua käytän kesäsängynpeitteenä, se on sellaista kangasta mikä ei suuremmin ime kissankarvoja itseensä, joten ei ongelmia.
Kyllä sitä osittain tarkoituksella ja osittain huomaamatta näköjään valitsee lemmikkiperheeseen soveltuvia materiaaleja, lähinnä itseään/arkeaan helpottaakseen :).
En rakasta siivoamista, mutta rakastan sitä kun on puhdasta ja siistiä. Mua ärsyttää tarttua siihen imuriin/moppiin yhtä paljon ku monia muitakin ihmisiä, uskokaa tai älkää!
Meilläkin vierailee säännöllisesti villakoiria vai pitäiskö meidän tapauksessa sanoa villakissoja ;) nurkissa, se on ihan normaalia lemmikkiperheissä! Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä, elämää suuremmalta ongelmalta, ni ei muuta ku imurin varteen. Muussa tapauksessa ne voi antaa olla paikoillaan pari päivää ;).
Tuosta tulikin mieleeni, että koska multa on useaan otteeseen pyydetty siivouspostausta, vaikka oon ihan normisiivooja enkä tiedä mitä inspistä siitä kukaan voi saada, mutta koska saan ite usein siivousinspiraatiota muista blogeista, aattelin jotain sen suuntaista teille väkertää :). Tuossa tulikin blogini historian pisin lause, hah!
Tämmöstä tällä kertaa, kivat viikonlopun jatkot sinne!
Mutta eipä tuo niin vakavaa ole! Jos kissan tahtoo, täytyy ne kissan mukana tulevat karvat vaan hyväksyä ja se siitä. Meillä ei joka päivä imuroida eikä koskaan tulla joka päivä imuroimaankaan. Liian siistiä ei saa mielestäni olla. Siistiä, mutta ei liian siistiä.
Meillä on vaalea lattia, ei valkoinen vaan vaalea. Muistan miten muuton jälkeen ensimmäisten päivien aikana näin tummien kissankarvojen aivan loistavan vaaleasta lattiasta! Ja ensimmäisinä päivinä uudessa kodissa sitä karvaa lähtikin, mamin pienet stressaajat <3.
Äkkiä kuitenkin totuin asiaan. Meidän kisuilla karvanlähtöajat on kuitenkin vain kaksi kertaa vuodessa näin elämän tasaannuttua, joten ne päivät kestää :).
Jos kissalta lähtee koko ajan tasaisesti paljon karvaa, voi syynä olla jonkin puute, johon saa eläinlääkäriltä tai apteekista neuvoja!
Suurin osa sisäseinistämme on valkoisia. Vasta huomasin, että eteisen/aulan yhteen seinän kulmaan on tullu kivaa tummaa jälkeä, sillä vanhempi neiti puskee päätään ja kylkeään siihen aina sisälle tullessaan :D. Sitten kun siihen ei enää puhdistaminen auta, voi aina maalata päälle!
Maalatut seinät on kätevät.
Ovet meillä on myös valkoisia, joissa näkyy söpöt kuraiset tassunjäljet silloin tällöin... Tosin enää nykyisin erittäin harvoin, sillä kuten tiedätte, meidän kisut ulkoilee nykyään rajoitetummin eikä raapimista ulkopuolelta pääse kovinkaan usein tapahtumaan.
Tässä kuva viime talvelta, oon just avaamassa ovea. Kuva kertoo, kuinka nuoremmalle neidille on jaettu kärsivällisyyttä yhtä paljon ku mulle ;). Kun hyppii tasajalkaa, alkaa tapahtua!
Nyt oikein ku alan ajattelemaan, huomaan miten tiettyihin valintoihin kissat on vaikuttanu.
Esim. valkoisesta sohvasta oon haaveillu jo hyvän aikaa. Tosin kauan ne ei ois valkoisia, koska kyllä ne kisut kivan mustaharmaan karvaläjän jälkeensä jättää... (Aina tietää missä ovat nukkuneet.) En jaksais viettää aikaani teippiharja kädessä, joten päädyin mustaharmaaseen sohvaan enkä oo katunu. Toinen värivaihtoehto sohvalle vois olla vaaleanharmaa!
Ja toki myös ihmiset sotkii, joten valkoinen sohva ois arka valinta oli kissoja tai ei. Kompromissina ostin valkoisen divaanin olohuoneeseen ja eilen sen valkoisen Kivikin yhteen makkariin..., joihin saa sitten purkaa sitä teippiharjahimoa ;).
Toki mun mieliksi valkoinen divaani oli just se paikka, missä kisut ensimmäisinä päivinä uudessa kodissa eniten viihtyivät...
Silloin taisi tosissaan hieman jännittää ku reilu hajurako kaveriinkaan ei enää tuntunut merkitykselliseltä ;)
Toki kissankarvoja jää tummaankin sohvaan, mutta sitä voi sitten säännöllisin väliajoin imuroida tai putsata teippiharjalla. Isommilla pinnoilla käytän kuitenkin kontaktimuovia, mikä onkin erittäin kätevää!
Valkoiset matot ei oo meillä ongelma kissoja silmälläpitäen. Meillä on pääasiassa nukkamattoja ja se on mattotyyppi, mitä ei tee mieli kynsiä, raapia tms. Joten kissa-aspekti huomioitu mattokaupoilla! Tosin tykkään nukkamatoista muutenkin tosi paljon.
Verhot meillä on lähes kaikki sellaista kangasta, mihin ei tartu kissankarvat. Tämä taitaa kyllä olla ihan hyvää sattumaa, sillä olen aina ostanut sellaista verhokangasta, mistä todella pidän.
Nämä verhot, mitkä on tällä hetkellä meidän makkarissa, on ainoat, jotka imee itseensä kissankarvoja. Huomasin asian silloin kun verhot oli ruokailutilassa. Oli nimittäin niin kiva lymyillä maahan ulottuvan verhon takana vaanimassa kaveria!
Päiväpeite meillä on musta (kissankarvat hukkuu siihen hyvin) ;). Ikean valkoista Ofelia-torkkua käytän kesäsängynpeitteenä, se on sellaista kangasta mikä ei suuremmin ime kissankarvoja itseensä, joten ei ongelmia.
Kyllä sitä osittain tarkoituksella ja osittain huomaamatta näköjään valitsee lemmikkiperheeseen soveltuvia materiaaleja, lähinnä itseään/arkeaan helpottaakseen :).
En rakasta siivoamista, mutta rakastan sitä kun on puhdasta ja siistiä. Mua ärsyttää tarttua siihen imuriin/moppiin yhtä paljon ku monia muitakin ihmisiä, uskokaa tai älkää!
Meilläkin vierailee säännöllisesti villakoiria vai pitäiskö meidän tapauksessa sanoa villakissoja ;) nurkissa, se on ihan normaalia lemmikkiperheissä! Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä, elämää suuremmalta ongelmalta, ni ei muuta ku imurin varteen. Muussa tapauksessa ne voi antaa olla paikoillaan pari päivää ;).
Tuosta tulikin mieleeni, että koska multa on useaan otteeseen pyydetty siivouspostausta, vaikka oon ihan normisiivooja enkä tiedä mitä inspistä siitä kukaan voi saada, mutta koska saan ite usein siivousinspiraatiota muista blogeista, aattelin jotain sen suuntaista teille väkertää :). Tuossa tulikin blogini historian pisin lause, hah!
Tämmöstä tällä kertaa, kivat viikonlopun jatkot sinne!
Moikka!
ReplyDeleteMulla on kaksi kissaa valkoinen ja sitten tuollainen tumma raidallinen kuin teidän kisut ja voin sanoa, että ai kun on kivaa kun joka paikassa näkyy jomman kumman karvat;)Vaaleilla petivaatteilla näkyy tumman kaverin karvat kun hän tykkää nukkua aina samassa kohdassa ja tumman harmaalla sohvalla taas näkyy valkoisen kaverin karvat!Välillä ottaa niin päähän mutta toisaalta taas kissat tuo niin paljon sisältöä elämään, että olisi se niin tyhjää ilman niitä<3
-Sanna-
Silloin kun kisut on valkoista karvaa päästävää mallia niin ongelma on juuri päinvastainen :D Meillä sisutuksessa nimittäin on ja tule nyt erityisesti uuteen asuntoon, tummaa puuta ja sinistä, joten niissä kyllä valkoinen paistaa silmiin :D
ReplyDeleteJuu, ei niitä kisulien karvoja parane surkutella -niitä on ja tulee aina olemaan kissaperheissä :)
ReplyDeleteMutta totta sekin, että itsekin, ehkä tietämättäänkin, valitsee joitain huonekaluja tai tekstiilejä kisujen mukaan. Meidän sohva on beige-nutrian värinen ja myöskään siinä ei karvat juuri näy. Meillähän toinen kisu on siis saman värinen kuin teidän vanhempi neiti, toinen vaaleanharmaa-valkoinen.
Ja nukkamatoissa ei tosiaankaan kunnolla erota karvoja. Meillä on nykyään eteisaulassa valkoinen matto, ja kyllä suurennuslasia saisi käyttää karvojen näkemiseen. Nukkamatot on myös siitä kiitollisia, että niiden elävässä pinnassa ei juuri tahrat erotu -kisuilla kun yleensä tuppaa olla tapana tehdä mahdolliset puklut juuri matolle. Nukkamatoilla myös näyttävät ainakin meidän kisut tykkäävän maata.
Monet lykkäävät kissan hankintaa, kun pelkäävät niiden tuhoavan huonekaluja tai suttaavan, mutta meillä ei ainakaan ole mitään ongelmia ollut. Huonekalut on aina saanut olla rauhassa ja karvoja lukuunottamatta ei kodin siisteydessä edes huomaisi kisujen olemassa oloa. Myöskään mitään koriste-esineitä eivät riehumisesta huolimatta ole koskaan hajottaneet. Tiedän toki, että näitä ongelmia jollain kissaperheillä on. Mutta jos on tarpeeksi eläinrakas, sen kyllä sietää. Niin paljon iloa ne joka tapauksessa elämään tuovat :)
Kivaa lauantain jatkoa teidän perheelle :)
-I-
Moikka,
ReplyDeleteOlen seurannut blogiasi jonkun viikon ja vaikka itse ripauttelen sisustukseen väriä hiukan enemmän niin pidän tosi paljon teksteistäsi ja kuvistasi, jotka antavat mukavasti inspiraatiota rakentajallekin. Onnittelut tässä kohtaa teille, kun olette jo vuoden saaneet nauttia onnistuneen rakennusprojektin hedelmistä. Meillä on nyt menossa "jaksaa, jaksaa"-vaihe eli jostain pitää vain löytää se kuudes vaihde, jolla painetaan projektin loppuun.
Karvaongelma on tuttu myös meillä tosin koirankarvojen muodossa. Kysymykseni menee hiukan tämän postauksen asian viereen, mutta olisin tiedustellut sisäovienne painikkeista. Mitkä painikkeet ovat kyseessä? En tässä kohtaa onnistunut selaamaan blogistasi postausta, joka ehkä valaisisi tätä asiaa.
Kiitti jo nyt vastauksesta ja mukavaa syksyä.
Paula
Täällä kans sisustukseen kuuluu kahen pitkäkarvasen kisun karvamökkeröt :D
ReplyDeleteToivottavasti ao. linkki toimii, ihana video :D ja niitä monta vielä lissääki Youtubessa :D Varmaan monille kisuihmisille jo tuttuki kissa seikkailee ko. videolla :D
http://youtu.be/4rb8aOzy9t4
Terkuin,
Satu, jolla 2 13v kisua :)
Hei :) Mistä nuo makuuhuoneen verhot ovat hankittu? Kivan näköiset :)
ReplyDeleteIhanat kisut! Kaunis sisustus!
ReplyDeletehttp://www.nightatvogue.com
Sanna: joo joskus oon pitäny mustavalkoisia kisuja sylissä ja oon tullu tulokseen et onneks meidän typyissä ei oo valkoista karvaa, paita oli ihan täynnä niitä :D
ReplyDeletemut karvoista viis, kuten sanoit, on nää kaverit niin huippuihania <3
LauraR.: heh, niinhän se on!
I: ei tosiaan, ne pitää vaan hyväksyä ja mua ne ei ainakaan häiritse. meidän kisut ei oo onneks oksennellu juurikaan.. kerran edellisessä kodissa muistan vanhemman neidin oksentaneen sohvan selkänojatyynyn päälle :D se on ollu pahin. meilläki saa huonekalut olla ihan rauhassa. yhden esineen nuorempi kisu hajotti pentuna kiipeillessään yöllä kirjahyllyllä, mut ei muuta :)
mukavaa sunnuntaita sinne!
Paula: oi kiitos paljon Paula, ihana että näit vaivaa ja kerroit mulle tän, kiitos! tosi mukava kuulla :).
voi tiedän ton tunteen mikä teillä on menossa, koittakaahan vain jaksaa ja nukkua hyvin! välillä raksalta voi olla pois ja kerätä energiaa, tuskin se muuttopäivä on yhdestä tai kahdesta päivästä kiinni :)
meidän väliovet on Skaala valmistanu ja valittiin painikkeiksi muistaakseni Skaalan vakiopainikkeet!
kivaa syksyä sinnekin ja voimia ja iloa raksailuun :)
Satu: pitääpä käydä kattomassa tuo linkki :)
Anonyymi: ne on Jotexilta, valkoiset purjerengasverhot :)
Night at Vogue: kiitti :)
Meidän kisujen väriskaala on niin runsas et kaiken väristä karvaa löytyy. Meillä kanssa kun vuosi sitten muutettiin , niin kaikki ostettiin kissojen ehdoilla (PAITSI ne nahkaiset keittiön tuolit, nimimerkki maatiaisemme tykkää kynsiä niitä välillä....) Kyllähän se näkyy jokapäiväisessä elämässä että kissoja on , mutta saa näkyäkkin♥ Ikkunassa on pieniä tassujen /nenän jälkiä ja eteisen liukuovikaapin ovet on "merkattu" tassu nimmareilla :D miten kisut sen sit aina tekeekin heheh! Tarrarullaa kuluu täälläkin , ja ostin juuri mattoteippiharja rullan , kun olohuoneen mattomme on oikea karvojen sieppari :/ eikä aina jaksa imuria ottaa esiin. Mua on siivous neurootikoksi "haukuttu" mutta en todellakaan mielestäni ole sellainen, kiva et on perus siistiä.Kun siivoilee aina vähän , niin ei pääse sitten niin pahaksi ;) T: Niina ja 4kisua
ReplyDeleteVoi näkyy se valkoisen kissan karvaki!! Meillä on lattiat harmaata laminaattia ja kisut kun ottaa vähä matsia, niin karvapallerot pölisee:) Sohvat on muistaakseni jotain "alcantaaraa" tai vastaavaa, joista onneks karvat lähtee melkein paljaalla kädellä pyyhkäisemällä pois... siks en oo karseita vanhoja sohvia uusinutkaan:) Ja kun nää villit kisut vielä ottaa nopeita lähtöjä, niin saattaa herkempään materiaaliin tulla kynnen jälkiä. Mutta kaikesta sotkusta, särkemisestä ja pudotteluista huolimatta en näitä kisuja pois antais! (esim. kukkakimppuja meillä ei voi pitää...)
ReplyDeleteTäällä ilmoittautuu myös yksi kissojen karvojen kanssa tuskailija. Kuten monelta muultakin, myös meiltä löytyy kissoja kaksin kappalein. Toinen on väritykseltään samanlainen kuin teillä, toinen on kilpikonna (ruskeaa-mustaa-valkoista) mutta valkoinen on pääväri. Ja voi miten aina jomman kumman karvat näkyy joka paikassa. Remonttia kun tehtiin, lattiamateriaaliksi valikoitui sellainen mistä ei kummankaan karvat kovin herkästi näy. Sitä kun on tullu asuttua monenlaisessa asunnossa jossa lattiamateriaali on aina onnistunu olemaan sellainen että varmasti joka ikinen roska, pieninkin, siitä loistaa.
ReplyDeleteNiina ja 4kisua: joo ne nenunjäljet ikkunassa on oikeestaan aika huvittavia :D. kisut on kyllä niiiiiin yli-ihania <3
ReplyDeleteAikku: heh, niin varmasti näkyykin! meidän lattiasta tosin ei erottuis valkoinen karva niin hyvin ;). mut mitäpä noista karvoista, kyllä niitä tähän maailmaan mahtuu!
Suikka: täältä löytyy paljon kohtalotovereita :D. onneks ne karvat on vaan pieni riesa verrattuna siihen iloon ja onneen minkä nämä kisut elämään tuo <3
Se on totta, useimmiten eivät mitään muuta ookkaan ku sulosia karvapalleroita.
ReplyDeleteEilen olin tosin valmis (taas kerran) luopumaan toisesta, joka aamusta heti ensimmäiset 2,5 tuntia nauku, mauku ja mourus ympäri kotia, huonetta aina vaihtaen. Siitä kun pääsi, sai sellasen hellyyskohtauksen että kiipes vaatteita ylös jos muuten ei 'huomannu' ottaa syliin.
Suikka: voi kuulostaa niin paljon meidän nuoremmalta neidiltä :D. laitetaanki se yleensä kylppäriin "arestiin" tommosen kohtauksen tullen... ja arvaas, kerran kisu kosti mamille ja löysin seuraavana aamuna poreammeen pohjalta parit mustat papanat :DD
ReplyDeleteVoi apua, ei kuulosta kivalta. Toisaalta on (ehkä?) lohdullista tietää että samaa tapahtuu muuallakin.
ReplyDeleteMeillä aiemmin ongelman toi usein viikonloppuaamut. Viikolla mies heräs aikasemmin, minä myöhemmin. Ja tietenkin viikonloppuna toisinpäin, annoin kiltisti miehen nukkua pidempään ja tasata viikolla kertyneitä univelkoja. Mutta ei, samainen kisuliini 'huusi' makuuhuoneessa aina niin kauan että mieskin nousi. Ylösnousujärjestyshän oli väärä ja halus kaiketi 'huolehtia' ettei mies myöhästy töistä? Monta kertaa yritin pitää makuuhuoneen ovea kiinni jotta äänet ei miestä häiritsis, mutta se oli tuhoon tuomittu kokeilu, koska sitten kissa hyppi ovea vasten ja raapi sitä niin että ei nukkumisesta vaan tullu mitään..
Suikka: joo ei se kivaa ollu, mut kyllä mulla pokka petti :D
ReplyDeleteheh, useissa perheissä tuntuu olevan yks kissoista se perheen pää...