Toinen pääsiäispäivä

Viimeinen pääsiäispyhä käsillä, joten nyt voi jo nauttia pääsiäisruohosta.

Huomaa pieni ujostelu videon loppuvaiheilla :D (kaikki ei vaan tykkää kamerasta)

Näin meillä lenkkeillään!

Huomenta! Näin käynnistyi jo maaliskuu, maaliskuu onkin erittäin hyvä kuukausi :))
Ajatelkaa miten äkkiä helmikuu hujahti ohi, kohta se on juhannus!


Viime sunnuntaina oli niin upea ja aurinkoinen kevättalven päivä, et lähdimme heti aamusta kävelylenkille. Mitään kovin pitkää lenkkiä ei tehty, koska kissat oli mukana ja pakkasta -9 astetta.

Mulla oli kamera mukana, kuvasin muutaman videopätkän. Onnistuin saamaan videolle juuri ne tyypillisimmät (lenkki)piirteet näistä molemmista kisuista :)
En tiedä tarkalleen mistä johtuu, mutta jos lenkillä ollaan molempien kisujen kera, vanhempi jotenkin protestoi ja jättäytyy jälkeen... Nuoremmalla taas tapana vanhemman vaaniminen, ei meinaa päästää edelle... Jos taas olen lenkillä kaksistaan vanhemman kisun kanssa, hän on ihan mun lähellä koko lenkin ajan ja tulee luo kun pyydän. Mutta yleisesti ottaen nuorempi on tottelevaisempi lenkillä (kotona sisällä ei siis todellakaan, siellä roolit on toisinpäin!!!), kuten tästä ensimmäisestä videopätkästäkin näette.
Hassuja! Mutta tässäpäs nämä blogikissat :D in action!

Tässä nyt näyte tästä vaanimisprosessista... Ja täähän toistuu lenkillä semmoset seitsemän kertaa, huoh... Ainakin.

Välillä nuorempi neiti unohtuu johonkin haistelemaan tai kisukaveriaan vaanimaan, kunnes huomaa että me ollaan jo hieman kauempana. Silloin iskee paniikki ja nopein askelin juostaan kiinni. Juostaan yleensä myös melkoisen nopeasti ohi ettei jouduta syliin (julkiset tunteidenosoitukset, blääh...) ...

Tässä on sitten vuorostaan meidän hidas hämäläinen tyypillisine piirteineen. Hidas kävely ei siis suinkaan johdu yhdeksän vuoden iästä vaan luonteesta ;). Joskus täytyy antaa odotuttaa, se on selvä. Hitain töpsöttelyaskelin perässä tullaan, välillä pysähdellään kuuntelemaan linnunlaulua ja paistattelemaan päivää, kyllä mami minua odottaa... Ja jos mami on vielä liikkumattakin, pusken jalkoihin kiitokseksi.

Kun näin tämän viimeisen videopätkän koneelta, nauroin ääneen :D. Tarkkailkaahan nuorempaa neitiä videon etualalla, hän näyttää miten se kevät saapuu rintaan! Oli perinteiseen tapaansa vaanimassa vanhempaa neitiä, kunnes sirkuttavat linnut vie kaiken huomion. Pyörivässä päässä selvästi kaksi ajatusta: "lintu, kissa, lintu, kissa, lintu, kissa, lintu..." :D
Vanhempi neiti näkee tilaisuutensa tulleen ja juoksee pikaisesti ohi! Toisella pää edelleen sekaisin linnunsirkutuksesta, jonka vuoksi jää meistä jälkeen, mutta ottaa sitten viimein jalat alleen :)

Näin talviaikaan kissat saa helposti lenkin jälkeen sisälle. Kun kotiin on matkaa alle sata metriä, ottavat loppukirin ja juoksevat portaille odottamaan :D. Nuorempi yrittää joskus myös päästä omin avuin sisälle, suljetun oven läpi...

Kesällä onkin sitten melkoinen taistelu, tietävät että lenkin jälkeen odottaa joko tarha tai sisälle meno eikä kumpikaan houkuttele :/. Kesälenkillä, kun kotiin on matkaa alle sata metriä, molemmat häipyy ku tuhka tuuleen :D. Siinä saakin käyttää kaiken kekseliäisyyden, että saa kissat kiinni. Tosin ne mun keksimät temput on kyllä jo nähty, nää on liian fiksuja menemään toistuvasti samaan lankaan. Joten tämän vuoksi en odota yhtään kesää! Nuorempi suostuu kyllä naruun tai valjaisiin, mutta ei kovin pitkäksi aikaa... Lopulta aina yrittää rimpuilla irti eikä suostu ottamaan askeltakaan. Vanhempaa ei olla vielä edes yritetty, tiedän jo mikä show siitä syntyy, huoh...

Mutta tällaisia lenkkejä meillä, nyt näitte niistä muutaman pätkän :)

Tänäänkin meillä on vuorossa kissalenkki, minä ja kissat kolmistaan! Vanhempi neiti on jo vuosia tunnistanut mun lenkkitakin (joka on kyllä välillä vaihtunut uuteen, mutta ollut aina kahisevaa materiaalia ;)); heti kun otan sen kaapista neiti katsoo suurilla silmillään mua kysyvästi ja kun vahvistan, että mennään ulos, sipsuttaa hän eteiseen odottamaan! Nuorempi neiti puolestaan yrittää aina ulos, sama minkä takin puen päälle, niin siellä ollaan nenu kiinni ulko-oven lasissa :D 

Mukavia hetkiä lemmikkienne parissa <3

Iltajumppa

Lupailin jo hyvän aikaa sitten teille kissavideota, mutta tuli yllättäviä teknisiä ongelmia, jotka aiheutti tämän viiveen. Nyt kuitenkin ongelmat on poissa ja sain kuin sainkin videon blogiin saakka :)

Piti vain tulla näyttämään, että kinkkua voi sulatella vaikka tällaisella jumpalla:

Heheh!

Ostettiin tässä jokunen viikko sitte miehen kans kisuille oma leikkelepaketti, pitävät niistä niin kovasti (kuten videopätkästä voi päätellä...). Ei se jokaviikkoista herkkua ole, mutta silloin tällöin saavat muutaman viipaleen :). Ostettiin viimeksi vahingossa valkosipulisia jahtimakkaraviipaleita, mutta voi älytön millaisella naukumisella ne otettiin vastaan! Jopa nuorempi neiti miukuu (miuu iuu miuuuuu) vimmatusti ku paketin avaa! 
Ollaan yritetty opettaa, että herkkua pitää odottaa nätisti omalla paikalla siihen saakka ku on oma vuoro, joskus se onnistuu paremmin ja joskus huonommin... 

Että tällaiset videoterkut jahtimakkarahirmuilta!

Mukavaa vuoden viimeistä perjantaita :))

Videovilkaisu joulukotiimme

Joulupäivän tervehdys!

Tässä lupaamaani liikkuvaa kuvaa kodistamme. Video on aika pikaisesti kuvattu, se ehkä osaltaan selittänee laadun ;). Kuvasin sen eilen hiukan ennen joulurauhan julistusta, valmistautuessani jouluaaton juhlintaan.

Kiitos paljon kaikille sähköpostia lähettäneille sekä edelliseen postaukseen toivotuksensa jättäneille!


Toivottavasti jouluaattonne oli lämminhenkinen ja kaikin puolin mieleen jäävä.

Joulunpyhät jatkuu, joten nauttikaamme :)

Täydet 500!

Aurinkoista huomenta!
On vuorossa blogini 500. postaus, josta ajattelin teidän (toivottavasti) mieliksi tehdä hieman erilaisen!
Eräs lukija toivoi tätä multa jo viime kesänä, mutta sillon kieltäydyin, koska kotimme sisustus oli mielestäni liian keskeneräinen. Nyt on reilu vuosi asumista takana tässä kodissamme ja tämä vuosi on opettanut ettei kodin sisustus taida koskaan valmiiksi tullakaan! Aina löytyy jotain pientä muutettavaa, maku muuttuu, silmä kaipaa jonkinmoista vaihtelua yms. Siitäpäs syystä blogit onkin erinomainen kanava löytää kaikkia ihania ja kivoja ideoita, joita soveltaa ehkä omassa kodissakin!
Ja sen vuoksi jatkan myös tätä omaa blogiani, vaikka tämä ei pelkästään sisustusasioita käsittelekään, vaan on ikään kuin oma nettipäiväkirjani. Kuten suurin osa blogeista taitaa tänä päivänä pohjimmiltaan olla! Jos kirjoittelisin pelkkää sisustusasiaa, ois postaustahti huomattavasti harvempi, sillä sisustusasiaa ei vain yksinkertaisesti vuoden jokaiselle päivälle riitä, valitettavaa mutta totta.
Nytkin mulla on mielessä pari mielestäni mielenkiintoista muutosta kotiimme, jotka tulee todennäköisesti ja toivottavasti toteutumaan vuoden loppuun mennessä, mutta niistä kerron teille myöhemmin lisää!

Tämän blogin kautta oon tutustunu aivan ihaniin ihmisiin ja monesti tulee mieleen et voi vitsi ku pääsisitte meillä käymään, hih!

Omasta kokemuksestani voin ainakin sanoa, että videokuvasta saa paremman kokonaiskäsityksen kuin valokuvista. Niinpä nyt kutsunkin teidät virtuaalisesti meille,
tervetuloa!

Ensin täytyy hieman selittää videon aikana kuuluvia ääniä, jos jollain ne sattuu koneessa päällä olemaan... Taustalla soi radio (sattu muuten sopivasti tuleen yks monista lemppareistani Hurts:n Sunday), oven narinaa kuuluu yhdessä kohtaa ja avaapa nuorempi kisuneiti äänensäkin jossain välissä. Kuvasin kyllä kolme videota ja tulin sit lopulta siihen tulokseen et jokaisessa oli hieman jotain mätää, joten menköön tämä nyt tämän kerran :P
(Tärinää tuli väkisin ku ympäri taloa kävelin.)
P.S. Älkää kiinnittäkö niin suurta huomiota videon viimeiseen pariin sekuntiin...

Ostin teidän vierailun kunniaks kimpun pinkkejä ruusuja. (Tosin jos en ois katkassu videota just tuohon, oisitte nähny miten yks ruusunnuppu näki erään kattimatin kitaan, mutta vain hetken verran...)
Vanhempi kisukin seuras mua kahden ensimmäisen videon aikana, mut kyllästyi sitten ja pysytteli tämän kolmannen videon aikana lähinnä eteisessä.

Kiitos kun kävitte meillä :)